Uusi osoite, vanhat kujeet

Kärähtäneet -ruokablogi on muuttanut uuteen kotiin, tästä lähtien löydät meidät osoitteesta karahtaneet.com. Tervetuloa tutustumaan!

Vaikka blogialusta ja osoite muuttuvat, blogissa laitetaan ruokaa entiseen tapaan, arjen keskellä.

Toivottavasti pysyt mukana menossa!

Lämmittävä hot whiskey

Talvi tuli sopivasti joulun välipäiviksi, se on oiva tekosyy sekoitella itselleen jos jonkinlaisia kuumia juomia. Minun ikisuosikkini on hot whiskey, johon tutustuin viitisentoista vuotta sitten Irlannissa. Yksinkertaista viskitotia maisteltiin servettiin kiedotusta lasista kun flunssa kolkutteli, vettä vihmoi tai muuten vaan palelsi. Kylmänä päivänä ulkoilun jälkeen ei mikään ollut mukavampaa kuin pubin ovesta sisään tallustaminen ja käsien lämmittely lasillisen ympärillä, mieluiten vielä takkatulen ääressä. Hieman mummojuoman maineessahan hot whiskey oli ja jos en ollut flunssainen niin tutummat baarimikot saattoivat asiasta vinoillakin, mutta minusta juoma myös maistui hyvälle. Sitruuna pitää juoman raikkaana, mutta neilikat tuovat siihen hieman jouluista tuntua.

Jouluviikolla juoma tuli pitkästä aikaa mieleeni, kun pyhät kuluivat voimakkaan flunssa-aallon pyyhkäistessä koko perheen yli. Ja kun mittari meilläpäin näyttää -15 asteen lukemia, alkaa lämmikettä muutenkin kaipaamaan. Jos olet jo kyllästynyt glögiin, tässäpä tämän helpon juoman ohje sinullekin. 

Vinkki: Minusta juoma onnistuu parhaiten jollain sellaisella perusviskillä, jota kehtaa hyvin tärvätä kokkaukseen mutta joka menee myös sellaisenaan ilman isompia irvistyksiä. Edelläolevat määreet ovat toki kovin suhteellisia, mutta itse olen yleensä suosinut tähän Jamesonia. Kalliit, hienon savunmakuiset single maltit jättäisin tässä yhteydessä pulloihinsa.

Hot whiskey (yksi lasillinen)

3-4 cl viskiä

n. 2 dl keitettyä vettä

1-2 tl sokeria

puolikas sitruunaviipale

muutama kokonainen neilikka

Kiehauta vesi. Mittaa viski ja sokeri kuumuutta kestävään lasiin. Leikkaa sitruunanviipale ja töki siihen muutama neilikka. Kaada kuuma vesi viskin päälle lasiin, sekoita hyvin ja lisää sitruunaviipale juomaan.

Kurkistus imellettyyn perunalaatikkoon

Tämän ruuan valmistamista ja ohjeen julkaisemista olen odottanut vähän kauhunsekaisella innolla. Imelletty perunalaatikko kun on monelle niin pyhä, ettei sen suhteen ole kuin yksi oikea ja monta väärää valmistustapaa. Eikä asiaa helpota juurikaan se, että ohjeita selaillessa se ainut oikea valmistustapa on joka ohjeessa erilainen. Hieman siis tuntuu siltä, että sohaisen muurahaispesää kun edes lähestyn aihetta, mutta yrittänyttä ei laiteta. Jouluni jännitysnäytelmä on katettu!

Porkkana- ja lanttulaatikkoon verrattuna imelletty perunaatikko vaatii hieman enemmän tarkkuutta ja vähemmän soveltamista, koska imellytyksessä pelataan keittiökemian kanssa. Aiemman kokemuksen pohjalta homma ei ole ylenpalttisen hankalaa, mutta edellisestä perunalaatikonvalmistuksestani on niin pitkä aika, etten muista, mistä ohjeeni poimin ja käytinkö esimerkiksi lämpömittaria imeltymisprosessin tarkkailuun. Nyt katsoin osviittaa valmistukseen muutamasta lähteestä, eniten Marttojen sivuilta sekä Siskot kokkaa ja Herkkusuun lautasella -blogeista, joissa perunalaatikon anatomiaan on pureuduttu seikkaperäisesti. En itse ole ollut aivan yhtä perusteellinen, vaan lähinnä kerännyt alle pähkinänkuoressa muutamat huomiot omasta laatikonvalmistuksestani.

• Perunalajike: laatikkoperunaksi sopii mahdollisimman tärkkelyspitoinen, muusiperunaksi sopiva lajike (ns. punaisella etiketillä myytävät lajikkeet). Pito-perunaa suositaan monessa lähteessä sopivimpana, samoin puikula saa kehuja. Sanotaan myös, että alkusyksyn pienet perunat eivät vielä ole sopivia laatikkoon, vaan jättävät sen liisterimäiseksi. Silti, lajikkeen valinnasta huolimatta jää jotain kuitenkin onnen nojaan, sillä tärkkelyspitoisuuteen vaikuttaa myös perunan kasvualusta sekä kasvuympäristön sää.
• Imeltyminen eli perunamassan makeutuminen: perunan imeltyminen tapahtuu Marttojen mukaan 55-75 asteessa, kun perunan tärkkelys pilkkoutuu sokereiksi. Optimilämpötila on Glorian Ruoka & Viinin (8/2012) mukaan 65-75 astetta. Imeltyminen tapahtuu amylaasientsyymien, joita löytyy perunamassaan lisättävästä viljasta, avulla. 
• Siirappi on kiistakapula. Monen mielestä se ei missään tapauksessa kuulu imellettyyn perunalaatikkoon vaan makeuden pitäisi tulla ainoastaan imeltymisprosessin kautta. Silti, jopa Marttojen ohjeessa laatikkoon laitetaan hieman siirappia. Itse tein kaksi laatikkoa, joista toisen maustoin ainoastaan suolalla ja toiseen lorautin vertailun vuoksi hieman siirappia. 

Ja kuinkas sitten kävikään?

No se tärkein eli imeltyminen onnistui! Uunissa imellyttäminen lienee tavallisin metodi, mutta minä laitoin laatikon vesihauteeseen lieden päälle. Näin lämpötilan säätely oli helppoa ja suhteellisen nopeaa, mutta samalla riittävän hellävaraista. Toki aina lämpötilaa nostettaessa piti vesihaudetta pitää aika tarkasti silmällä, ettei lämpötila nouse liikaa, mutta riitti, kun levyä napsautteli silloin tällöin hieman isommalle hetkeksi, varsinkin alkuvaiheessa. Sopivan lämmön löydyttyä levy sai olla ykkösellä lähes koko ajan.

Miinuspuolelle hommassa taas meni perunavalintani ja työkaluliitännäiset ongelmat. Valitsemani pito oli kenties liian pientä, koska se ei muussautunut toivomallani tavalla, vaan pääsi käsipelilläkin survomalla hieman liisteriseksi ja sattumia jäi. Valmiissa laatikossa ei ongelmaa enää kuitenkaan huomannut. Paremmalla, perinteisen mallisella perunanuijalla olisin luultavasti päässyt jo muusivaiheessa parempaan lopputulokseen.

Isännän kanssa maistelimme valmiita laatikoita ja tulimme siihen lopputulokseen, että joulupöytään pääsee se siirapilla maustettu versio. Makeutta löytyi molemmista laatikoista ihan riittävästi, mutta sitä siirapin makua jäin toisesta laatikosta kaipaamaan. Väärin? Kenties. Hyvää? Ehdottomasti.

Imelletty perunalaatikko (määrästä tulee n. 1,5 l valmista laatikkoa)

n. 1,5 kg jauhoisia perunoita
4-5 rkl vehnäjauhoja
6 dl maitoa
1 tl suolaa
1-2 rkl siirappia
muutama nokare voita

1. Pese perunat ja keitä ne kuorineen. Kuori perunat vielä kuumana ja ota kuoret talteen. Survo perunat kattilassa mahdollisimman tasaiseksi massaksi, notkista sitä halutessasi hieman vedellä tai keitinliemellä ja sekoita joukkoon vehnäjauhot.

2. Laita perunankuoret kattilaan, kaada päälle maito ja kiehauta. Pidä perunankuoret maidossa ja anna jäähtyä.

3.  Kaada isoon kattilaan tai muuhun sopivaan astiaan kuumaa vettä vesihauteen pohjaksi (yleensä kuuminkaan hanasta tuleva vesi ei ole liian kuumaa, mutta varoiksi voi toki tarkistaa paistolämpömittarilla, että asteluku on sen 55-75 asteen haarukassa). Laita kattila levylle pienelle lämpötilalle. Tökkää paistomittari perunamuusiin, peitä muusikattila kannella ja laita se vesihaudeastiaan. Anna imeltyä vähintään nelisen tuntia tarkkaillen aika ajoin, että lämpötila pysyy 55 ja 75 asteen välillä, tarvittaessa voi napsauttaa liettä hieman kovemmalle vähäksi aikaa. Itse imellytin laatikoita noin kuusi tuntia. Alkuvaiheessa nostin välillä hieman lieden lämpötilaa, koska halusin saada perunamassan noin 65-asteiseksi, viimeiset tunnit levy oli ykkösellä. Imeltyessään perunamassa hieman löystyy.

4. Kaada maito imeltyneeseen perunaseokseen siivilän läpi niin, että kuoret jäävät siivilään. Kuoria voi hieman puristella, jotta kaikki maut tulevat niistä talteen. Lisää massaan suola (sekä siirappi, jos käytät). Valmiin massan paksuusasteen tulisi olla löysähkön puuron luokkaa.

5. Kaada massa voideltuun vuokaan. Paista 150-asteisessa uunissa noin kolme tuntia. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

(Hirvi)carpaccio

Vajaat kymmenen vuotta sitten carpacciota löytyi paljon ravintoloiden alkupalalistoilta. Sittemmin trendit lienevät pyyhkäisseen sen ohitse, mutta laadukas, viipaloitu raaka liha on minusta edelleen kaikessa yksinkertaisuudessaan ylevä alkupala.

Meillä syötiin hiljattain hirvenlihasta tehtyä carpacciota, koska olimme onnekkaita ja saimme tänä vuonna pakastimeen myös hieman hirven sisäfilettä, jota en millään raaskinut kypsentää. Hirvi sopi minusta hyvin carpaccioon eikä riistaliha sotinut italialaistyylisten komponenttien kanssa. Silti, ehkä naudan hieman rasvaisempi liha on edelleen suosikkini tässä ruokalajissa ja hirvi pääsisi parhaimmilleen riimilihana. Vaikka oli se hyvää näinkin. Nyt mentiin hyvin perinteisellä versiolla ja liha sai kumppanikseen vain hieman parmesania ja rucolaa, mutta annokseen voisi hyvin laittaa myös pohjoisempia sävyjä, vaikkapa marinoituja suppilovahveroita ja västerbotten-juustoa.

Carpaccion resepti on hyvin yksinkertainen, jopa siinä määrin, etten ole varma voiko sitä reseptiksi kutsua. Vähintään se on kuitenkin hyvä muistilappu siitä, että välillä kannattaa tehdä myös näitä hienoja klassikoita!

Carpaccio (kahdelle alkupalaksi)

150-200 g sisä/ulkofilettä (minulla hirven, mutta nauta on se oikeaoppinen raaka-aine)
pari hyppysellistä hyvää sormisuolaa
mustapippuria myllystä
pieni loraus oliiviöljyä
pieni nippu rucolaa
pieni kourallinen parmesanlastuja
(balsamicoreduktiota)

1. Laita liha pakastimeen. Kun se on kohmeinen mutta ei vielä jäässä, leikkaa se mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Viipaleita voi ohentaa ja mureuttaa entisestään levittämällä ne leikkuulaudalle kahden kelmun väliin ja kaulitsemalla niitä kevyesti.

2. Nosta viipaleet tarjoiluastialle ja ripottele päälle suolaa ja pippuria. Norota lihoille varovasti muutama tippa oliiviöljyä sekä halutessasi balsamicoreduktiota. Sirottele päälle hieman parmesanlastuja ja rucolaa.

Lanttulaatikko

Laatikoista seuraavana vuorossa on lanttulaatikko. Se on laatikoista oma suosikkini ja luultavasti myös kaikkein suoraviivaisin valmistaa. Helppous ei kenties anna aineksia suureen blogieepokseen, mutta mitä siitä: se on ominaisuus, jota minä ja varmasti moni muu kotikokki osaa arvostaa.

Minun laatikkooni tuli mausteeksi siirappia, inkivääriä, muskottipähkinää sekä valkopippuria. Joissain resepteissä käytetään näistä osaa, joissain kaikkia, itse olen keskimäärin maustemyönteinen, joten laitoin kaikkea. Myös siirapin määrä on verrattain suuri, mutta sanottakoon, etteivät käyttämäni lantut olleet mitään makeinta mahdollista sorttia.

Kuorrutuksen korppujauho ei ole minusta välttämättömyys, laatikosta saa helposti gluteenittoman jättämällä jauhopinnan pois. Vaihtoehtona korppujauholle oli monissa resepteissä hapankorppumuru, jonka kuvittelisin tuovan mukavaa kontrastia makeahkolle laatikolle.

Tällä kertaa en muistanut punnita laatikoita, mutta tilavuudessa mitattuna reseptillä syntyy noin 1,2 litran laatikko. Myönnän tosin maistelleeni kuormasta valmistuksen aikana.

Vinkki: jos pakastat laatikon, kannattaa joko pakastaa maustettu sose ennen munan ja kerman lisäämistä, tai vaihtoehtoisesti paistaa laatikkoa noin 45 minuuttia, pakastaa se sitten ja paistaa laatikko loppuun juuri ennen h-hetkeä.

Lanttulaatikko

1,2 kg lanttuja
n. 1 tl suolaa
pieni ripaus jauhettua muskottipähkinää
hyppysellinen jauhettua valkopippuria
hyppysellinen jauhettua inkivääriä
1 dl siirappia
1 muna
1 dl kermaa
2-3 rkl korppujauhoa

1. Kuori ja lohko lantut. Höyrytä kypsiksi. Soseuta esim. sauvasekoittimella ja mausta sose siirapilla, suolalla, muskottipähkinällä, inkiväärillä ja valkopippurilla. Anna jäähtyä vähintään huoneenlämpöiseksi (muutoin soseeseen myöhemmin lisättävä kananmuna alkaa kypsyä ennen aikojaan).

2. Sekoita jäähtyneeseen soseeseen kerma ja kananmuna. Kauho massa uunivuokaan, taputtele tasaiseksi ja ripottele päälle korppujauhoa. Tee halutessasi pintaan koristekuvio lusikalla. Paista 150-asteisessa uunissa noin puolitoista tuntia.

Balsamicosilakat

Välillä puoliksi roskakalanakin pidetty silakka on noussut viime vuosina taas uuteen arvostukseen. Perinteisesti sitä löytyy jossain muodossa useimmista joulupöydistä, mutta koska se on loppuvuodesta muutenkin sesongissa, ei syömistä kannata jättää vain jouluun. Edullistakin se on, osti silakat sitten kokonaisina tai valmiina fileinä, joita kalatiskeillä nykyisin enimmäkseen näkee.

Viimeksi ostamistani silakkafileistä paistoin valtaosan ihan sellaisenaan, tuore kala ei kaivannut edes leivitystä. Osa fileistä jäi kuitenkin paistamatta, joten säilöin ne etikkaliemessä. Määrä oli kovin pieni, joten olen tuplannut annoksen ohjeeseen. Tavallisen väkiviinaetikan lisäksi käytin lopulliseen marinadiin balsamiviinietikkaa ja hunajaa, jotka toivat makuun syvyyttä ja lempeyttä. Nämä kalat sopisivat vaikka joulupöytään!

Oman maun mukaan voi valita, valmistaako silakat nahkoineen vai ilman. Nahkoineen valmistetussa kalassa on hieman voimakkaampi "kalan maku" (joka ei kyllä tuoreessa kalassa ole mitenkään epämiellyttävä) ja rakenne jää nyljettyä filettä kovemmaksi, mutta samaan aikaan nahallisen fileen valmistus on helpompaa ja lopputulos näyttävämpi. Itse yleensä nyljen silakat, koska se on minusta mukavaa puuhaa, mutta en harmistu, jos johonkin fileeseen jää vähän nahkaakin.

Vielä sananen silakan terveellisyydestä, josta käydään jonkin verran keskustelua. Kala itsessään on terveellinen ja sisältää paljon hyviä rasvoja, mutta siihen kertyy terveydelle haitallisia dioksiineja, minkä vuoksi Evira suosittelee syömään varsinkin kookkaampia (yli 17 cm) Itämeren silakoita rajatusti. Mitään totaalikieltäytymistä ei kuitenkaan suositella, silloin kalan positiivisetkin terveysvaikutukset jäisivät hyödyntämättä. Eli rohkeasti kalatiskille, silakka on hyvää!

Balsamicosilakat

400g silakkafileitä

1 dl väkiviinaetikkaa
2 dl sokeria
3 dl vettä
2 tl suolaa

marinadi:

3-4 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl hunajaa
hyppysellinen suolaa
0,5 dl kylmää vettä
3 rkl rypsiöljyä
2 salottisipulia
1-2 laakerinlehteä
10 kokonaista maustepippuria
5 kokonaista neilikankukkaa

1. Sekoita kattilassa vesi, väkiviinaetikka, sokeri ja suola. Kiehauta niin, että suola ja sokeri liukenevat, jäähdytä sitten jääkaappikylmäksi.

2. Nylje halutessasi silakkafileet: auta peukalolla lihaa hieman irti nahasta fileen paksummasta päästä keskeltä ulospäin ja vedä sitten nahka ja liha erilleen. Yhdestä fileestä irtoaa kaksi kalasuikaletta.

3. Kaada jäähtynyt liemi kalojen päälle ja anna maustua jääkaapissa 4-5 tuntia. Valuta huolellisesti ja lado laakeaan säilytysastiaan (sellaiseen, jossa fileet mahtuvat olemaan suurin piirtein suorassa).

4. Sekoita keskenään balsamiviinietikka, hunaja ja suola. Vatkaa sitten mukaan öljy ja kylmä vesi vähän kerrallaan. Silppua salottisipuli ja lisää se seokseen yhdessä maustepippureiden, neilikoiden ja laakerinlehtien kanssa. Kaada silakkafileiden päälle ja anna maustua noin vuorokauden ajan.

Enemmän makua porkkanalaatikkoon

Joululaatikot ovat minulle vähän niin ja näin. Tykkään kyllä juureslisukkeista noin yleensä ja laatikoistakin pidän, varsinkin lanttulaatikosta, mutta joulupöydässä laatikot eivät vaan nouse tutkalleni kaiken muun syömisen keskeltä. Joitain laatikoita olen välillä tehnyt itse, mutta usein olen myös tyytynyt kaupan tarjontaan. Tänä vuonna lähdin varauksistani huolimatta laatikkosouviin, koska halusin perehtyä aiheeseen hieman aiempaa tarkemmin ja optimoida laatikoista enemmän oman makuni mukaiset.

Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi porkkanalaatikko. Katsoin ohjeita useasta lähteestä ja perusrakenne oli kaikissa melko sama, riisiä, maitoa ja/tai kermaa, porkkanoita keitettynä tai raastettuna, kananmunaa, muskottipähkinää. Metodit ja mittasuhteet vaihtelivat aika tavalla enkä osannut niistä suoraan sanoa, mikä niistä antaisi minulle mieluisimman lopputuloksen, joten laitoin reseptit syrjään ja päätin luottaa näppituntumaan.

Siinä porkkanoita kuoriessani mietin, miksi laatikkomuodossa porkkana on aina makuuni vähän pliisua, vaikka itse juures on kovasti mieleeni. Voisinko tehdä asialle jotain ilman, että tekemäni ruoka lakkaisi olemasta porkkanalaatikko? Ensimmäinen ajatukseni oli porkkanoiden höyryttäminen keittämisen sijaan, mutta sitten sain paremman idean: jospa kokeilisinkin tehdä laatikon paahdetuista porkkanoista? Tunnetusti porkkana saa ihanan, intensiivisen maun uunissa kypsyessään, eikä metodi ole yhtään keittämistä hankalampi.

Porkkanoiden paahtamisen lisäksi päätin minimoida laatikon miedontajat. Halusin lopputuloksen maistuvan porkkanoille enkä kermalle tai munamaidolle, joten keitin riisipuuron maidon sijaan mietoon kasvisliemeen. Kananmunia laitoin yhden ja kermaa tuli vain pieni määrä tuomaan laatikolle täyteläisyyttä. Lisäksi - ja nyt saa paheksua - korostin porkkanan makua ja makeutta maustamalla laatikkoa hieman korianterinsiemenillä sekä tirauksella hunajaa.

Jos kaipaat porkkanalaatikkoosi pientä nostetta, testaa tämä! Sama vaiva, parempi lopputulos.

Ohjeen määrillä syntyi noin 550-600 gramman laatikko. Kyllä, raaka-aineiden painomäärä on paljon suurempi, mutta porkkanasta syntyy jonkin verran hävikkiä kuorintavaiheessa sekä lisäksi nestettä haihtuu sekä porkkanoita paahdettaessa että itse laatikkoa paistettaessa.

Porkkanalaatikko paahdetuista porkkanoista 

700 g porkkanoita
n. 1 rkl rypsi- tai muuta miedonmakuista öljyä
1/2 tl korianterin siemeniä rouhittuna
pari hyppysellistä suolaa
0,75 dl puuroriisiä
0,75 dl vettä
3,5 dl mietoa kasvislientä
0,5 - 1 dl kermaa
1 rkl hunajaa
pieni nokare voita uunivuoan voiteluun.

1. Kuori porkkanat, leikkaa ne muutamaan osaan (minä halkaisin ne kerran pitkittäin ja kerran poikittain) ja laita uunivuokaan. Hieraise pintaan suola, korianterinsiemenet sekä öljy. Paahda 180-asteisessa uunissa noin tunnin ajan.

2. Porkkanoiden paahtuessa keitä riisi puuroksi: kiehauta vesi, lisää riisit ja anna kiehua pari minuuttia. Lisää sitten kasvisliemi ja keittele rauhallisella lämmöllä noin 40 minuuttia, kunnes seos muuttuu löysähköksi puuroksi. Vaihtoehtoisesti, tee puuro suoraan pakkauksen ohjeen mukaan, mutta korvaa maito kasvisliemellä.

3. Ota porkkanat uunista ja soseuta ne (minä käytin sauvasekoitinta). Sekoita keskenään porkkanat, hunaja ja riisipuuro. Jos haluat pakastaa laatikon myöhempää käyttöä varten, tämä on paras kohta tehdä se. Sekoita sitten mukaan muna ja kerma. Voitele uunivuoka nokareella voita, kaada laatikkomassa vuokaan ja paista 150-asteisessa uunissa noin puolitoista tuntia.