Porsaankyljykset, nuo yhden astian arjenpelastajaihmeet

Pari päivää ovat olleet jotenkin hässäkkäpitoisia ilman, että mitään olisi varsinaisesti tullut edes tehtyä. Eilen juostiin aamulla asioille, sitten suoraan leikkipuistoon, hölkäten kotiin samalla toivoen, ettei lapsi nukahtaisi ennen kotiinpääsyä ja lounasta (ei onnistunut), sitten pikaiset ja pakolliset kotihommat ja omat syömiset (lapsi kenties nukahti mutta äidillä oli sudennälkä), lapsi herää, syö lounaansa, lähdetään koiria ulkoiluttamaan, tullaan kotiin, kas onkin taas ruoka-aika, syödään, puetaan päälle ja lähdetään kauppaan. Kotona ollaan puolisen tuntia ennen mukulan iltapuuroa. Sarkastisesti voi toki todeta, että yhyy, onpa hoitovapaalla rankkaa, kun piti selvitä sekä leikkipuistoon että kauppaan, mutta kyse ei oikeastaan ole siitä. Enemmän vaan hämmentää, että johonkin tyhjiöön se päivä hävisi, ja muistikuvat siitä sisältävät enimmäkseen ulkovaatteiden pukemista ja riisumista.

Onneksi ei tarvinnut miettiä, mitä syödään, vaan edellispäivältä sai lämmittää maukkaita, ylikypsäksi hautuneita porsaankyljyksiä. Eivätkä nämä kyljykset olisi paljon aikaa vieneet vaikka ne olisi kokattu samana päivänä, etukäteisvalmistelut veivät 10-15 minuuttia aamulla ja sen jälkeen koko ateria hautui itsekseen uunissa, ollen valmista lounaaksi. Eivät tällä tapaa valmistetut kyljykset mitään pikaruokaa ole enkä ryhtyisi niitä tekemään työpäivän jälkeen nälkäisenä, mutta kotitoimistopäivään ne sopivat hyvin, koska aktiivista työtä on niin vähän eikä kypsennysaikakaan ole niin justiinsa. Tiskiä kertyy ilahduttavan vähän, vaikka vielä vähemmällä pääsisi jos hauduttaisi kyljykset liedellä kannen alla samassa pannussa, jossa ne ruskistetaan.

Raaka-aineluettelo on lyhyt, mutta maukkaat kyljykset eivät mitään ylimääräistä edes kaipaa. Jos olet allerginen läskille, leikkaa kyljyksen reunusrasva toki lautasella pois, mutta älä poista sitä ennen valmistusta.

P.S. Vielä tämä päivä aikaa äänestää tammikuun ruokahaasteessa!


Porsaankyljykset ja lisukkeet yhdessä astiassa (3-4 annosta)

4 luullista porsaankyljystä
2 keskikokoista sipulia
2 hapahkoa omenaa
8 perunaa
muutama hyppysellinen suolaa
muutama rouhaisu mustapippuria
2 rkl dijon-sinappia
2 tl kuivattua valkosipulia rouhittuna (tuorekin toki käy)
n. 0,5 l vettä
voita ja/tai öljyä paistamiseen

1. Ota porsaankyljykset huoneenlämpöön n. 30 minuuttia ennen valmistusta. Kuori ja lohko perunat, omenat ja sipulit.

2. Ruskista kyljykset molemmin puolin voissa tai öljyssä kuumalla pannulla. Mausta suolalla ja pippurilla. Laita kyljykset laidallisen pellin tai uunivuoan pohjalle, sivele niille dijon-sinappia, lado päälle kasvikset ja ripsauta päälle valkosipuli sekä muutama hyppysellinen suolaa ja mustapippuria.

3. "Huuhtele" käyttämäsi paistinpannu vedellä niin, että kaadat veden edelleen kuumaan pannuun ja rapsuttelet pannusta irti kyljysten ruskistuksessa irronneet nesteet (neste ja rasva muuttuu tahmeaksi ja tarttuu nopeasti hieman pannuun kiinni, mistään varsinaisesti palaneen aineen irrottamisesta ei ole kyse). Kaada vettä kyljysten päälle niin, että ne peittyvät lähes kokonaan. Paista 150-asteisessa uunissa vähintään kaksi tuntia, kunnes liha on muhevan ylikypsää. Jos aikaa on enemmän, pienennä vielä uunin lämpöä ja hauduttele lihoja pidempään, mitä kauemmin ne saavat olla uunissa, sen parempia niistä tulee.

Syksyinen lintu, keväinen salaatti

"Mitäs jos tehtäisiin teerestä jotain salaattia?" Hmmm. Isännän kysymyksestä mieleeni juolahti välittömästi rucolapohjainen salaatti, jossa voisi olla ruokaisuuden vuoksi vähän jotain lämpimiä, paahdettuja juureksia ja pähkinöitä. Mutta meillä olikin hieman eri ajatukset salaatista, isäntä halusi nimittäin kokeilla jotain kevyttä, sanoisinko keväistä salaattia, joka sopisi alkupalaksi. Jouduin hieman pyörittelemään suunnanmuutosta mielessäni, koska olin jo ehtinyt muodostaa oman suunnitelmani, mutta sitten ajattelin, että miksipä ei. Riistan kanssa yksinkertainen ja varma ei ole koskaan väärin, mutta toisaalta minusta raaka-aineen kunnioittaminen ei poissulje kokeilujakaan. Tällä kertaa itse pääraaka-aine valmistettiin hyvin yksinkertaisesti pannulla, niin, että sen oma maku pääsee esiin. Teeren ympärille tehty salaatti oli kuitenkin aurinkoisen kevyt, kuten sanottu, enemmän keväinen kuin syksyinen. Mutta hauska yhdistelmä tummasta lihasta ja raikkaasta salaatista tuli, salaatin keveys ehkä jopa korosti linnun makua ja toisin päin. Krutongit ja raikas yrttiöljy tasoittivat makuja niin, etteivät salaatti ja lintu tuntuneet kuitenkaan olevan eri paria vaan toimivat yhtenä kokonaisuutena. Jos pakastimessa köllöttää vielä keväällä tummalihaista lintua (tai miksei tätä voisi tehdä vaikka naudanlihalla), suosittelen kokeilemaan!

Alkupalaksi salaattiin kannattaa varata 1/2 teeren rintafilettä per syöjä, pääruoka/lounassalaatiksi kokonainen file jokaiselle. Meillä samassa paketissa oli neljä teeren rintapalaa joten sulatimme ja valmistimme ne kaikki, mutta se oli kahdelle liian paljon, kun pääruokakin odotti vielä syömistään. Toisaalta ei haitannut, salaatista sai sitten myös lounasta seuraavalle päivälle. Allaolevaan ohjeeseen olen puolittanut määrän, joten ohjeen annoksesta tulee alkuruoka neljälle. Yrttiöljyä on helpompi tehdä vähän isompi määrä kerralla, loput voi käyttää salaatinkastikkeena tai vaikka dippinä leivälle.

Meillä ei riistalintujenkaan rintapaloista tehdä läpikypsiä, vaan ne saavat jäädä hiukan roseeksi. 65-68 -asteiset rintapalat (hieman erikokoiset palat eivät kypsyneet täysin tasaisesti) olivat vielä hieman punertavia ja meheviä sisältä. Mutta jokainen tavallaan ja omaa mukavuusaluettaan kunnioittaen tässä asiassa.

Alkusalaatti teerestä (neljälle)

2 teeren rintafilettä
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

pari kourallista salaattisekoitusta, mielellään versopitoista
1 porkkana
10 cm pätkä kurkkua
n. 1 rkl pinjansiemeniä
1-2 rkl parmesanlastuja
3-4 viipaletta vaaleaa (mielellään vähän kuivahtanutta) leipää
1 valkosipulinkynsi puristettuna
0,5 dl oliiviöljyä

yrttiöljy:

1 ruukullinen sileälehtistä persiljaa
1 ruukullinen basilikaa
1rkl valkoviinietikkaa
n- 0,5 dl oliiviöljyä
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

1. Ota teerenpalat huoneenlämpöön noin 30 min ennen paistamista. Pilko leipäviipaleet kuutioiksi. Sekoita niihin oliiviöljy, ripsaus suolaa sekä puristettu valkosipulinkynsi. Levitä leipäkuutiot pellille leivinpaperin päälle ja paista noin 200-asteisessa uunissa 5-10 min (tarvittaessa välillä kerran kääntäen), kunnes kuutiot muuttuvat kullanruskeiksi krutongeiksi.

2. Krutonkien ollessa uunissa paista teeren rintapaloja kuumalla pannulla muutama minuutti molemmin puolin. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kääräise palat sitten folioon vetäytymään siksi aikaa, kun valmistat salaattipohjan ja yrttiöljyn.

3. Pilko karkeasti persilja ja basilika. Sekoita mukaan suola, mustapippuri ja valkoviinietikka. Surauta sauvasekoittimella karkeaksi soseeksi, lisää öljy ja surauta vielä uudemman kerran hieman hienommaksi.

4. Kokoa salaatti. Kuori porkkana ja suikaloi siitä esim. kuorimaveitsellä pitkiä nauhoja. Viipaloi kurkku. Sekoita keskenään salaattisekoitus, kurkku ja porkkana. Ripottele päälle krutonkeja, pinjansiemeniä ja parmesanlastuja. Viipaloi teerenpalat salaatin päälle ja viimeistele muutamalla lorauksella yrttiöljyä.

Lempeäntuliset sinisimpukat chipotleliemessä

Pitkästä aikaa pääsin tekemään sinisimpukoita, yhtä syksyn ja talvikauden suosikeistani. Tänä vuonna simpukoiden saatavuus on harmillisesti tuntunut aiempaa huonommalta, tai sitten aikatauluni vaan ovat menneet kovasti ristiin tarjonnan kanssa. Nyt niitä kuitenkin saimme, vihdoinkin! Rakastan sitä kolinaa, jota simpukankuoret pitävät kattilassa käänneltäessä ja löydän jopa elukoiden putsaamisesta oman zeninsä. Jep, taidan olla vähän koukussa.

Tällä kertaa simpukat pääsivät lempeäntuliseen, kermaiseen chipotleliemeen. Päätös liemestä syntyi oikeastaan jääkaapissa majailleen pekonipaketin inspiroimana - simpukat ja pekoni on aina hyvä yhdistelmä, joten kirjoitin googlen hakukenttään uusien ideoiden toivossa "simpukka pekoni". Otsikoiden alkupäässä silmiini osui Keittiönatsi-blogin pekoni-chipotle-sinisimpukkapostaus, josta nappasin ajatuksen tehdä jotain samantyyppistä. Tykkäsimme isännän kanssa molemmat meidän versiostamme kovasti; isännän mielestä simpukat olivat aivan täydellisiä, minusta ne olivat herkkuja mutta olisin ehkä kaivannut liemeen lasia valkkaria tai jotain muuta ohentajaa, pelkkään kermaan tehtynä kastike oli makuuni vähän liiankin paksua. Mutta makuasioista ei varmaan sovi kiistellä.

Tarkoitukseni oli ostaa chipotle joko sellaisenaan säilöttynä tai tahnana, mutta kaupassa ei ollut kuin valmista salsaa (taisi olla Indian-merkkistä). Se oli kuitenkin tosi positiivinen yllätys, salsa ei ollut sellaista hapanta ja klimppistä kuin perinteiset nachojen kaveriksi myytävät salsat, vaan pyreemäistä tahnaa, joka sopi oikein hyvin kastikkeeseen.

Kilon simpukkapussista riitti putsausoperaation jälkeen hyvin kahdelle pääruuaksi, kun lisukkeena oli ranskalaisia ja dijon-valkosipulimajoneesia. Ruuanlaittoastiaksi sopii reilu, paksupohjainen kattila tai esim. wokkipannu, kunhan siihen löytyy kansi.

P.S. Arkistoista löytyy simpukkareseptejä ainakin thaityyliin, sinappi-kermakastikkeessa, chorizon kanssa sekä merellisessä padassa. Jostain syystä en löytänyt yhtään ihan perinteistä valkoviinisimpukkaohjetta, vaikka sellaisistakin meillä tykätään.

Sinisimpukat kermaisessa chipotleliemessä

n. 1 kg sinisimpukoita
2-3 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
4 viipaletta pekonia
1 tuore jalapeno
3 dl kuohukermaa (tai 2 dl kermaa ja n. 1 dl valkoviiniä)
2 rkl tomaattipyreetä
n. 0,5 dl chipotlesalsaa
1 tl sokeria
muutama hyppysellinen suolaa
muutama rouhaisu mustapippuria
kourallinen tuoretta korianteria silputtuna
hieman voita ja/tai öljyä paistamiseen
(limelohkoja tarjoiluun)

1. Kuori ja hienonna salottisipulit, valkosipulinkynnet ja jalapeno sekä pilko pekoni pieniksi kuutioiksi. Kuullota sipuleita ja valkosipuleita pieni hetki paksupohjaisessa kattilassa tai esim. wokkipannulla öljytilkassa tai voissa, lisää sitten pekoni ja anna paistua kypsäksi samalla käännellen. Lisää jalapeno ja kääntele vielä muutaman kerran. Sekoita sen jälkeen mukaan tomaattipyre, salsa ja kerma. Mausta suolalla, sokerilla ja mustapippurilla. Kiehauta ja jätä syrjään odottamaan. Huom. jos käytät kastikkeeseen valkoviiniä, lisää se jo ennen tomaattipyreetä ja anna kiehahtaa ennen muiden nesteiden lisäämistä.

2. Putsaa simpukat esim. tämän käsittelyohjeen mukaan. Tuo liemi uudelleen kiehuvaksi, kippaa putsatut simpukat varovaisesti liemeen ja kääntele muutaman kerran. Laita kansi päälle ja anna hautua n. viisi minuuttia, jonka aikana simpukat kypsyvät ja aukeavat. Sekoita lopuksi mukaan tuore korianteri ja tarjoile limelohkojen kera. Muista jättää syömättä simpukat, jotka eivät ole auenneet kypsennettäessä!

Kertauskurssi sinisimpukoiden käsittelyyn

Kuva on arkistojen aarteita, allekirjoittaneen onnistuttua hukkaamaan tähän tekstiin otetut simpukkakuvat...

Sinisimpukat eivät millään muotoa ole harvinaisuus suomalaisessa nykyruokapöydässä, mutta tiedän edelleen paljon ihmisiä, joihin ruokamyrkytyskauhutarinat on juurrutettu niin hyvin, etteivät he uskalla niitä syödä tai ainakaan valmistaa itse. Mutta uskokaa, ei simpukoiden pilaantumisesta tarvitse olla huolissaan, kunhan ne on oikein käsitelty. Ja se oikein käsittely ei ole mitään rakettitiedettä, vaan edellyttää ainostaan muutaman yksinkertaisen periaatteen noudattamista.

Olen jonkun aiemman sinisimpukkaohjeen yhteydessä jo julkaissut käsittelyohjeet ja viitannut niihin sitten myöhemmissä resepteissä, mutta ajattelin kertauskurssina nostaa tämän aiheen nyt omaksi tekstikseen, niin löytyy jatkossa helpommin. Äyriäisiä rutiininomaisemmin käsitteleville tässä ei varmasti ole mitään uutta, mutta noviisille toivottavasti apua. Eikä kannata säikähtää, vaikka ohjeet ovat pitkät - yritän olla perusteellinen, mutta mistään vaikeasta jutusta ei ole kyse, ihan oikeasti! Aikaa putsaamiseen hiukan menee, mutta sitten itse kypsennys onkin hyvin nopeaa. Meillä tällä kertaa käsitellyt simpukat päätyivät täyteläisentuliseen chipotle-kermakastikkeeseen, josta luvassa lisää ihan lähipäivinä.

Sinisimpukoiden käsittely

• Meillä kahdelle aikuiselle riittää yleensä 1kg simpukkapussi puoliksi, jos lisukkeena käyttää esim. leipää tai ranskalaisia eikä simpukoiden hävikkiprosentti ole kovin suuri. Isompaan nälkään (tai pienempien lisukkeiden / kevyen liemen kanssa) saattaa mennä kilokin per syöjä.
• Osta simpukat samana päivänä, kun aiot ne käyttää, mieluiten niin, että niiden tie tiskiltä pataan on mahdollisimman lyhyt. Pyydä kalatiskin myyjää seulomaan huonot yksilöt pois jo valmiiksi ja varmista, ettei simpukoita pakata liian tiiviisti. Minusta simpukoiden läpikäynnin pitäisi kuulua automaattisesti palvelutiskiltä ostettavan simpukkasatsin kilohintaan jo sen takia, että raaka-ainemäärää on hurjan vaikea arvioida, jos hävikkipotentiaali vaihtelee kovasti. Mieluummin sen selvittää alustavasti jo kaupassa, niin säästyy ylimääräiseltä simpukanhakureissulta (jep, on tapahtunut minulle). Valitettavan monessa kaupassa ei seulontaa tehdä nykyisin pyytämättä tai se tehdään korkeammalla kilohinnalla, jolloin olen yleensä äänestänyt jaloillani toisen kaupan suuntaan. Oma lukunsa ovat sitten kylmätiskin muovipaketissa myytävät sinisimpukat, niitä en ole uskaltanut edes kokeilla. Kuulen muuten mielelläni, jos jollain on niistä kokemuksia!
• Ennen pataan laittoa käy simpukat vielä kotona läpi ja heitä pois rikkoutuneet ja auenneet yksilöt. Auenneita voi vähän koputella ensin vaikka työtason laitaan, ja jos ne sulkeutuvat, ovat ne edelleen hengissä ja käyttökelpoisia. Nyhdä simpukoista lisäksi sormin irti mahdollinen "parta" (se ei ole vaarallista, mutta ei mitään syötäväksi tarkoitettuakaan ja suutuntuma on tosi ikävä) ja harjaa simpukat hyvin esim. juuresharjalla juoksevan veden alla. 

Simpukan parta.

• Laita simpukat aina kypsymään pannuun tai kattilaan, joka on kiehuvan kuuma. Liemesstä riippuen se voi olla valmiina kattilassa tai ainekset voi lisätä simpukoiden jälkeen, mutta simpukoiden täytyy päästä kuumiin oloihin, jotta ne taintuvat nopeasti. Kypsennä simpukoita kannen alla noin viisi minuuttia. Kypsät simpukat aukeavat.
• Jos joku simpukoista jää aukeamatta kypsentäessä, älä syö sitä.

Sesongin appelsiini-vaniljapiirakka

Erilaisten eksoottisten hedelmien keskellä arkiset appelsiinit pitävät pintansa vuodesta toiseen. Niiden sesonki on parhaimmillaan juuri nyt, eikä hintakaan huimaa päätä. Suurimmaksi osaksi syön appelsiinit ihan sellaisenaan, mutta tällä kertaa valmistin niistä raikkaan piirakan. En ole aiemmin tehnyt makeaa piirakkaa appelsiinista ja vähän mietin, vetääkö mehevä hedelmä koko piirakan muhjuksi, mutta vielä mitä, siitä tuli tosi hyvää! Yksinkertaisuus taisi jälleen olla valttia: appelsiini-tuorejuustotäyte täydentyi simppelisti vaniljalla ja pohja kardemummalla, molemmat mausteet sopivat mielestäni ihan nappiin appelsiinin kanssa. Piirakan maku on raikkaan talvinen, mutta samalla se muistuttaa jo lähestyvästä keväästä ja pääsiäisestä. Ihanaa, pitkän pimeän syksyn ja alkutalven jälkeen valoa ihan kirjaimellisesti häämöttää jo horisontissa.

Osallistun samalla Rokkaavan kokin isännöimään tammikuun ruokahaasteeseen. Taannoin muuten ajattelin kotona ääneen, että olisipa kiva tehdä pitkästä aikaa jotain näihin kuukauden ruokahaasteisiin ja keksisinköhän tammikuulle jotain piirakkaa. Isäntä ehdotti ripsipiirakkaa. Eipä minulla siihen muuta, kuin että valitsin mieluummin sen appelsiinipiirakan.

Ohjeesta riittää parahultaisesti 26cm piirakkavuokaan tai irtopohjaiseen kakkuvuokaan.

Appelsiini-vaniljapiirakka

3,5 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
150g voita
1 tl jauhettua kardemummaa
1 tl leivinjauhetta

täyte:

3 kananmunaa
1 dl sokeria
200g maustamatonta tuorejuustoa
2dl kuohukermaa
1 tl appelsiininkuorta raastettuna
1 appelsiinin hedelmäliha
1 tl vaniljajauhetta

1. Ota voi hetkeksi huoneenlämpöön odottelemaan. Sekoita pohjan kuivat aineet ja nypi ne sitten sekaisin voin kanssa. Sekoita taikinaksi, mutta älä vaivaa, riittää, että taikinasta tulee yhtenäinen massa.

2. Voitele piirakkavuoka tai irtopohjainen kakkuvuoka. Painele taikina tasaisesti vuoan pohjalle ja reunoille (jos käytät kakkuvuokaa, ei taikinaa tarvitse riittää reunoja ylös asti, 3-4 cm pohjasta ylöspäin riittää. Tarkista, ettei pohjaan jää reikiä, joista täyte voisi päästä karkaamaan. Anna taikinalla vuoratun vuoan levähtää hetki jääkaapissa, kun valmistat täytteet.

3. Riko kulhoon munat ja sekoita niihin sokeri. Lisää tuorejuusto sekä notkeuttajaksi pieni tilkka kermasta ja sekoita muniin ja sokeriin. Lisää loppu kerma sekä vanilja ja vatkaa sekaisin.

4. Pese appelsiini huolella ja raasta kuoresta teelusikallisen verran. Kuori appelsiini ja hienonna hedelmäliha, osan voi jättää isommiksikin siivuiksi jos haluat koristella. Parhaan tuloksen saat, jos jaksat "fileoida" hedelmän, jolloin kitkerää valkoista osaa ei tule piirakkaan.

5. Ota jäähtynyt piirakkavuoka jääkaapista ja kaada noin puolet munaseoksesta vuokaan. Lisää pilkottu appelsiini sekä appelsiininkuori ja kaada päälle loput munaseoksesta. Halutessasi laita muutama appelsiiniviipale vielä lopuksi piirakan pintaan. Paista 180-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia ja anna vetäytyä hetken ennen tarjoilua. Parhaimmillaan piirakka on, jos sen valmistaa jo etukäteen ja tarjoilee jäähdytettynä.

Paras marinadi tofulle? Kaksi hyvää vaihtoehtoa

Yleistä tietoa on, että tofu sellaisenaan ei maistu millekään (paitsi ehkä muovailuvahalle, mutta ei, en oikeasti tiedä, miltä muovailuvaha maistuu). Ja se, että tofusta tulee juuri niin hyvää kuin marinadinsa. Silti, vaikka tekisi kuinka hyvän marinadin, niin usein se tofukokemus vaan jää vähän vajaaksi. Useimmiten jää sellainen "olihan tuo ihan syötävää" -fiilis.

Ylläolevan perusteella kuulostaa kenties siltä, että kannattaako sitä tofua minun laittaakaan, jos en koskaan ole siihen tyytyväinen, mutta jostain syystä sitäkin tekee välillä aina mieli. Varsinkin pannulla rapsakaksi paistettuna tofu on minusta hyvää ja tuo vaihtelua perheen kasvisruokapäiviin.
Koska en välitä ostaa tofuani valmiiksi marinoituna, olen viime aikoina testaillut useampia erilaisia marinadeja tavoitteenani löytää se paras henkiinherättäjä tuotteelle. Ja kas, pari juttua ovat toimineetkin tosi hyvin. Alla reseptit teillekin!

Vinkki: Tofua paistaessa olen ensin lämmittänyt pannun kuumaksi ja pienentänyt lämpötilan keskilämmölle heti, kun lisään tofuviipaleet pannuun, tällöin ne saavat paistopintaa mutta eivät ehdi palaa. Samasta syystä eli kärventymisen estämiseksi olen pyyhkinyt ylimääräisen marinadin pois viipaleiden pinnalta ennen paistoa. Jos tofun lisää wokkiruokaan tai salaattiin, voi ylijäämämarinadia käyttää vielä muun aterian maustossa tai salaatinkastikepohjana. Tofu murenee helposti, joten se kannattaa jättää kohtuullisen reiluiksi viipaleiksi / kuutioiksi marinoitaessa ja käsitellä varovaisesti turhia kääntöjä välttäen paiston aikana.

Misomarinoitu tofu

Tunnustan heti, tämä marinadi on ykkössuosikkini. Mison kanssa yhdistettävät maut muodostavat miedon mutta erittäin maukkaan kokonaisuuden, joka maistuu tofussa läpeensä. Marinadin määrä riittänee puoleenkin tofukiloon, mutta minä käytin viimeksi kaapissa olevan 250g paketin.

2 rkl misotahnaa
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä raastettuna
1 tl seesamiöljyä
1 valkosipulinkynsi puristettuna
(kevätsipulin varsia silputtuna - minulla ei tähän hätään ollut, mutta ne sopisivat loistavasti marinadiin)
n. 1/2 dl vettä

Sekoita kaikki marinadin ainekset keskenään. Viipaloi tofu marinadiin ja anna tekeytyä jääkaapissa vähintään muutaman tunnin.

Thai-marinoitu tofu

Ja tässä toinen hyväksi havaittu vaihtoehto, varsinkin mausteisemman tofun ystävälle. Henkilökohtainen mielipiteeni tietysti on, että thai-maut sopivat ihan mihin tahansa. Tämänkin marinadin käytin 250 gramman tofupaketille.

2 rkl kalakastiketta
1 limetin mehu
tilkka vettä
2 kaffirlimetin lehteä silputtuna
muutama basilikanoksa silputtuna
1 pieni vihreä chili (tai muu tulinen chili) silputtuna
1 valkosipulinkynsi puristettuna

Sekoita kaikki marinadin ainekset keskenään. Viipaloi tofu marinadiin ja anna tekeytyä jääkaapissa vähintään muutaman tunnin. Tämä marinadi on määrältään pienehkö ja koostumukseltaan ohut, joten tofupaloja kannattaa käännellä muutaman kerran marinoinnin aikana tasaisen lopputuloksen aikaansaamiseksi.

All-in-one -aamiaispannu

Ei varmaan ole eka kerta, kun tämän sanon, mutta mielestäni kananmuna on yksi maailman parhaista keksinnöistä. Onko mikään muu raaka-aine niin monikäyttöinen sekä statistin roolissa että annoksen päätähtenä? Ja kulkee tarvittaessa vielä kypsennettynäkin omassa pakkauksessaan. 

Aamiaispannun idean otin Luci's Morsels -blogista lähinnä kuvan perusteella, ihastuin nimittäin ajatukseen uunissa kypsennetyistä munista, joiden päällä on leipäkuutioita. Ihan eri ruokahan siitä tuli (epäilemättä, jos ei viitsi lukea ohjetta), omani valmistui sen pohjalta, mitä jääkaapissa oli eli kasviksista ja pienestä palasta hyvää cheddaria. Päälle pudottelin parhaat päivänsä nähnyttä täysjyväpaahtoleipää sekä muutaman voilastun makua tuomaan. Tämä(kin) on siitä kiva ruoka, että mukaan voi hyvin heittää juuri sitä, mistä itse pitää - ilmeinen kumppani kananmunalle olisi pekoni, mutta joskus voi ruokaa tehdä ilmankin. Kunhan ei tule tavaksi. 

Ohje on ihan tarkoituksella melko summittainen, tähän ruokaan ei millään muotoa ole vain yhtä oikeaa valmistustapaa vaan se kannattaa valmistaa vähän soveltaen hävikkiuhan alla olevista tuotteista, käyttäen niitä määriä, mitä käytettävissä on. Minun versiostani tuli sopiva kahden-kolmen hengen aamiaiseksi, osana isompaa brunssitarjoilua määrän venyttää isommallekin porukalle.  

All-in-one -aamiaispannu

6 kananmunaa

n. 1dl maitoa

1/2 sipuli

1/2 paprika

muutama kesäkurpitsaviipale

pari ripsausta suolaa

pari ripsausta mustapippuria

hyppysellinen paprika- tai savupaprikajauhetta

75g juustoraastetta

muutama viipale paahtoleipää

muutama lastu voita

(kirsikkatomaatteja, pekonia, muuta jääkaapista löytyvää, sopivaa ainesta)

1. Voitele uuninkestävä pannu tai vuoka. Hienonna sipuli, paprika ja kesäkurpitsa ja laita ne vuokaan. Leikkaa paahtoleipäviipaleista reunat pois ja kuutioi viipaleet.

2. Riko kananmunat kulhoon, lisää maito ja vatkaa munien rakenne rikki. Mausta suolalla, pippurilla ja paprikajauheella. Kaada seos vuokaan kasvisten päälle ja ripottele päälle juustoraaste sekä päällimmäiseksi leipäkuutiot sekä voilastut. Paista 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia, kunnes vuoan pinta saa kauniin värin.