torstai 6. marraskuuta 2014

Sikaa sorkista


Olen kerran aiemmin käyttänyt siansorkkia ruuanvalmistukseen, tuolloin tein lihahyytelöä eli aladoobia päästä ja sorkista. Se oli hyvää, mutta sen verran työlästä, että tarvitsin hieman pidemmän tuumaustauon ennen seuraavaa sorkkakokeilua. Nyt oli pakastimeen ehtinyt kuitenkin kertyä 12 kpl sorkanpuolikkaita, joten poishan ne oli käytettävä, ennen kuin kävelisivät itsekseen pakastimesta ulos. Kysymys olikin, mitä ihmettä niistä tekisi?

Sorkkien liha on herkullista, mutta ne ovat sikäli haastavaa valmistettavaa, että kunnon lihaa on hyvin vähän, ja loput palasta on rasvaa, luuta, hyytelöityvää kudosta ja kamaraa. Koska edellisellä valmistukerralla jalostin sorkkia pidemmälle, halusin nyt testata Nose to Tail at Home -saitin inspiroimana jotain yksinkertaista valmistustapaa, joka hyödyntäisi sorkkien perusominaisuuksia, ajatuksena saada possunjaloista saatavasta liemestä myös maukasta kastike- ja pataruokapohjaa. Ja rehellisyyden nimissä tunnustettakoon, etten kokenut tällä kertaa olevani valmis haastamaan itseäni vaikka Pierre Koffmannin täytettyjen sorkkien tekemiseen (olen nähnyt niistä muutamassa suomalaisessakin blogissa version, mutten taaskaan muista missä - jos joku tunnistaa tästä itsensä, niin käsi pystyyn!).

Päädyin marinoimaan sorkat vähän kiinalaiseen vivahtavassa marinadissa ajatuksena hauduttaa ne sitten uunissa, mutta viime tingassa tajusin suurimmankin uunivuokani olevan aivan liian pieni kahdelletoista sorkkapalalle. Kahta sorkille sopivaa vuokaa taas en saanut mahdutettua uuniin samaan aikaan, joten päätin keittää osan, tulisipahan sitten vertailtua eri kypsennystapojakin.

Ja tulos? Keitetyt sorkat olivat helpommin käsiteltäviä, uunissa tehtyjen maku taas oli intensiivisempi ja liemessä enemmän potkua. Ulkonäön paremmuutta en osaa päättää, uunitetut sorkat saivat kauniin värin, mutta niiiden muoto kärsi sorkkien ruvetessa hieman "irvistämään" kypsyessään. No, tuskin sorkat mitään varsinaista esteetikon ruokaa ovat muutenkaan.

Hurjasti syötävää ei näinkään isossa sorkkamäärässä ollut, mutta jo oheistuotteena saatava hyytelöityvä liemi on valmistusvaivan arvoista. Eikä se vaivakaan mikään järin suuri ollut. Minä riivin sorkista lihaa ja vähän sitä muutakin tavaraa yksinkertaisesti dijonilla voidellun, tuoreen ruisleivän päälle, ja söin kylkiäisenä sorkkien rasvaisuutta tasoittavaa kaalipikkelsiä. Syödessä tuli mieleen, että perinteinen etikkapunajuuri olisi ollut oiva kaveri sorkille myös.



Keitetyt ja/tai uunissa haudutetut siansorkat

12 puolikasta siansorkkaa
ripsaus suolaa
vettä

marinadi

1/2 dl soijaa
1/2 dl riisiviinietikkaa
2 rkl siirappia
3 rkl tomaattipyrettä
1 sipuli
3-4 valkosipulinkynttä
1 tl kuivattuja chilihiutaleita
2 tähtianista
10 neilikankukkaa
muutama rouhaisu mustapippuria
2 rkl rypsiöljyä

1. Liota sorkkia hetki vedessä ja harjaa sitten puhtaiksi. Varsinkin varpaiden välissä saattaa olla hiekkaa, possuthan tykkäävät tonkimisesta. Kuivaa sorkat talouspaperilla ja ripottele pinnalle suolaa.

2. Valmista marinadi sekoittamalla kaikki sen ainekset keskenään. Laita sorkat vaikkapa isoon muovipussiin, kaada marinadi päälle ja laita jääkaappiin yön yli tai noin työpäivän mittaiseksi ajaksi maustumaan, pussia välillä käännellen. Minä käytin kahta neljän litran minigrip-pussia. Ota sorkat huoneenlämpöön vähintään puoli tuntia ennen kypsennystä..

2 a. Jos keität sorkat, laita ne kattilaan ja lisää vettä niin, että sorkat juuri ja juuri peittyvät. Kiehauta ja kuori pinnalta mahdollinen kertyvä vaahto. Laske lämpötila pienimmilleen ja anna muhia noin neljä tuntia, kunnes luut lähestulkoon putoavat sorkista niitä nosteltaessa. Anna jäähtyä hieman ja riivi lihat sorkista, kun ne ovat vielä lämpimät.

2 b. Jos haudutat sorkat uunissa, laita ne uunivuokaan nahkapuoli ylöspäin ja kaada päälle vettä niin, että sorkat peittyvät osittain. Anna kypsyä viitisen tuntia tai enemmänkin. Anna jäähtyä ja riivi liha sorkista vielä lämpimänä.

3. Laita (keitin- tai uunisorkkien) liemi kattilaan ja tuo kiehuvaksi. Anna kiehua reippaasti kokoon, jäähdytä hieman mutta siivilöi vielä lämpimänä. Anna liemen jäähtyä sen jälkeen jääkaappikylmäksi, kuori ylimääräinen rasva pinnalta ja pakasta sopivissa annoksissa tulevaa käyttöä odottamaan.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Vähän lisää ruuan nettikaupasta: Kauppahalli24 vs. Kauppakassi.fi

Kuvassa ei vertailla appelsiineja ja omenoita, vaan taustalla oleva hedelmä on (online-ruokakaupasta ostettu) verigreippi.
Viime talvena kirjoitin kokemuksiani ruuan nettikaupasta, kun olimme joitain kertoja tilanneet ostoksemme kotiovelle. Nyt, kun aikaa on jonkin verran kulunut ja puhutaan liiketoiminnasta, joka Suomessa on vasta ruvennut saamaan jalansijaa ja kehittyy edelleen voimakkaasti, ajattelin, että voisi olla hyvä aika vähän päivittää kertyneitä kokemuksia tännekin.

Me olemme tilanneet ruokaa enimmäkseen Kauppahalli24:n kautta, ja olen ollut palveluun pääosin tyytyväinen, mutta kun viikosta toiseen tilaa samasta paikasta, ovat pientä kaiherrusta herättävät asiat nostaneet päätään. Samaan aikaan isäntä on joskus käyttänyt omiin tarpeisiinsa Kauppakassi.fi -palvelua ja kehunut sen käytettävyyttä, joten halusin itsekin sitä testata. Kauppakassi on S-ryhmän ja sisältää Alepan tuotevalikoiman, joskin S-ryhmän brändiviidakossa surffaillessa selvisi, että ilmeisesti ainakin joillain Prismoilla on myös online-ruokakauppatoimintaa. Testauksen nimissä kävin tutustumassa myös erääseen kolmanteen ruuan nettikauppaan (joka jääköön tässä nimeämättä), mutta olin sangen pettynyt sekä sen valikoimaan että epäselvään käyttöliittymään, joten jätän sen tässä kohtaa vielä kasvamaan ja kehittymään, palataan asiaan sen kokeilussa vaikka ensi vuonna. Sanottakoon tässä kohtaa vielä, että nämä jaetut kokemukset ovat sponsoroimattomia eivätkä liity mihinkään kampanjaan.

Valikoima

Kauppahalli24:n valikoimista kirjoitin tarkemmin talvella, mutta mielestäni perusperiaatteet pitävät edelleen paikkansa: toisaalta valikoima käsittää verrattain paljon laatutuotteita kuten Reinin lihan ja Erikssonin kalatukun ihania, tuoreita irtolihoja ja -kaloja (vaikka ensimmäisen maailman ongelmista päivää, olisi kiva, jos varsinkin tuoretta, pyöreää kalaa olisi tarjolla enemmän). Tätä olen palvelussa arvostanut ihan erityisesti, koska fyysisiin kauppahalleihin matkaa meiltä noin tunnin eivätkä muutkaan isommat palvelutiskit ole kävelymatkan päässä. Myös luomutuotteet ovat verrattain hyvin edustettuna. Toisaalta taas valikoima oli varsinkin aluksi suppeahko, esimerkiksi niinkin eksoottista tuotetta kuin einesmaksalaatikkoa himoitsin talvella, mutta jouduin sen muualta hakemaan, koska ilmeisesti kyseisen valmistajan tuotteita ei valikoimassa ollut. Sittemmin tosin maksalaatikko-ongelmani on korjattu. Myös vihannes- ja hedelmävalikoimaan olisi mukava saada laajennusta, erikoisempia tuotteita ja kausituotteita, kuten nyt vaikkapa tuoreita, kotimaisia mansikoita tai herneitä ei kesällä valikoimista saanut. KH24:n puolesta on kuitenkin todettava, että he tuntuvat reagoivan asiakaspalautteisiin ja valikoima on koko ajan laajentunut, esimerkiksi kaipaamiani kotimaisia omenoita on syksyn mittaan ruvennut saamaan muutenkin kuin 12 kg:n laatikossa ja viime viikolla - vaikkakin vähän viime tipassa halloweenin juhlijoita ajatellen - oli kurpitsaakin tullut valikoimiin. Minun toivelistallani ovat myös irtojuustot ja -leikkeleet, ehkä niidenkin aika vielä koittaa.

Alepan eli Kauppakassin valikoima on sikäli laajempi, että se sisältää runsaasti S-ryhmän oman tuotemerkin tuotteita. Ensisilmäyksellä myös vihannes- ja hedelmäpuoli vaikutti hieman KH24:n vastaavaa laajemmalta ja heviosaston tuotteiden keräily virtuaaliseen ostoskoriin oli helppoa, kun useimpia tuotteita, kuten kotimaisia tomaatteja ja banaaneja pystyi valitsemaan myös kappaleittain eikä ainoastaan ennaltamääritellyissä erissä, kuten KH24:llä. Liha- ja kalapuolella Kauppakassilla taas on tarjolla on ainoastaan valmiiksi pakattuja vaihtoehtoja. Miinuspuolella, huomasin, että  tietyt, samat tuotteet olivat molemmilla testikerroilla lopussa (onko niitä valikoimassa käytännössä ollenkaan?). Lisäksi esimerkiksi kaalin kohdalla olin valinnut kahdesta kaalivaihtoehdosta (iso tai pieni) sen pienemmän, eli käytännössä noin puolen kilon lohkon. Minulle toimitettiin kahden ja puolen kilon kokonainen kaali. Pieni asia ja voi olla, että kyse on keräilyvirheestä, mutta vähän tylsää jos kahta vaihtoehtoa tarjotaan valikoimassa ja vain yhtä toimitetaan, asiakkaalta siitä kysymättä.

Hinnat

Lyhyesti sanottuna, plus miinus nolla. Pistariluontoisesti tarkistelin testiostoskerroilla palveluja ristiin nähdäkseni, miten tietyt, viikko-ostoksiini vakiona kuuluvat tuotteet on hinnoiteltu. Hinnoissa saattoi olla muutaman sentin eroja suuntaan tai toiseen, mutta molemmat kaupat olivat vuorollaan halvempia ja vuorollaan kalliimpia, pitäen ostoskorin kokonaishinnan joltiseenkin samana. Poikkeuksena tästä ainakin osa hygieniatuotteista sekä esimerkiksi vauvanvaipat, olivat KH24:llä kalliimpia, samoin kuin kahvi. Valitsemani valmiiksi pakatut leikkeleet sekä hevituotteet taas olivat kalliimpia Kauppakassilla, esimerkiksi samassa ruukkuyrtissä saattoi olla jopa 50 sentin hintaero. Toimituksissa hintaeroja on myös jonkun verran, Kauppakassin toimitus oli ainakin meille aika standardina vajaat seitsemän euroa, kun taas KH24:n toimitushinta vaihtelee niin, että sanoisin asuinpaikasta ja mahdollisista tarjouksista riippuen toimituksen maksavan kolmesta kymmeneen euroon, hintatrendin ollessa laskusuuntainen.

Ostosten valinta ja tilaaminen

Käyttöliittymiä vertaillessa Kauppakassi vie pidemmän korren, tuotteiden tutkiminen ja ostosten valinta oli minusta heillä selvästi helpompaa ja sivusto tuntui  testikerroilla myös rullaavan KH24:n palvelua nopeammin. Toki kun kyseessä on ison ketjun nettikauppa, odotankin aika paljon käyttöliittymän suunnittelulta. Joka tapauksessa, pidin siitä, että Kauppakassin tuotteiden tiedot avautuivat minulle pelkästään sillä, että vein hiiren tuotekuvan päälle, eli minun ei tarvinnut ensin klikata tuotetta ja odottaa, että siirtyisin palvelussa erilliselle tuotesivulle. Samasta näkymästä pystyin myös + / - -painikkeilla säätelemään tuotteiden määrää todella helposti, kun vertailun vuoksi KH24:n palvelussa tuotemäärä valitaan klikkaamalla ensin erilliseen kenttään ja kirjoittamalla määrä siihen. Ei sekään vaikeaa ole, mutta käyttäjän tekemän virheen marginaali kasvaa typoriskin myötä heti ja juuri tällaiset pienet asiat ovat omiaan antamaan kokonaisuudesta joko sujuvan tai ei-niin-sujuvan mielikuvan.

Pyyhkeitä saa kuitenkin myös Kauppakassi siinä kohtaa, kun ostoksia tilataan. Toisella testikerralla tein tilauksen itse ja toisella kertaa isäntä, ja molemmilla kerroilla onnistuimme säätämään jotain niin, että jouduimme tekemään kokonaan uuden tilauksen, kun emme päässeet enää tietoja muokkaamaan. Tämä johtui siitä, että olimme kumpikin edenneet maksun hyväksymissivulle asti. Isännän tapauksessa kyse oli väärän maksutavan (maksu toimituksen yhteydessä, kun halusimme maksaa etukäteen) valinnasta, minä taas olin jo näppäilemässä korttitietoja tilaukseen, kun huomasin unohtaneeni jotain. Isännän tapauksessa ei ollut enää mahdollista muuttaa maksutapaa samaan tilaukseen. Ymmärrän tavallaan sen, että turvallisuuden nimissä ei maksutapoja voi noin vain muutella, mutta tuossa tapauksessa, kun mitään ei ole maksettu, sen tulisi minusta onnistua. Minun tapauksessani kyse taas taisi olla ihan vain bugista, koska en päässyt uudestaan maksusivulle, mutten toisaalta ollut hyväksynytkään maksua (eikä se ollut järjestelmäänkään mennyt, koska tilausvahvistusta ei tullut), vaan tilaukseni jäi ilmeisesti bittiavaruuteen roikkumaan. Sinänsä  uuden tilauksen tekeminen oli helppoa, koska vanhan ostoskorin sai suoraan päivitettyä uudeksi tilaukseksi, mutta turhaa säätöähän siitä tuli. Huvittavaa oli, että saatoin kuitenkin perua tilauksen, jota ei koskaan ollut vahvistettu, ja jota en ollut loppuun asti tehnyt. Peruutusilmoituskin tuli sähköpostiin.

Toimitus

KH24 toimittaa pääkaupunkiseudulla kahden tunnin aikaikkunoissa iltapäivästä alkuiltaan tiistaista perjantaihin. Myös kehyskuntiin toimitetaan, mutta aikataulu on rajallisempi. Tilauksen ja toimituksen välissä tulee olla yksi arkipäivä. Kauppakassilla taas ei ole fiksattua toimitusaikataulua, vaan asiakas valitsee kalenterista seuraavan sopivan, vapaan toimitusajan omalle alueelleen. Plussaa ovat lauantaitoimitukset sekä se, että samallekin päivälle saattaa saada ostoksensa, jos vapaita aikoja on; itse otin molemmilla kerroilla toimituksen muistaakseni seuraavalle päivälle. Ajasta riippuen toimitusikkuna on kaksi tai kolme tuntia. Antamalla palveluun postinumeronsa voi tarkistaa, kuuluuko oma osoite toimitusalueelle, mutta yleisesti ottaen Kauppakassi toimii pääkaupunkiseudulla sekä osassa muita isompia kaupunkeja.

Molemmat palvelut ilmoittavat toimituspäivänä vielä tarkemman ajankohdan tekstarilla. Tässä KH24 on ollut tarkempi ja pystynyt antamaan puolen tunnin aikaikkunan. Kauppakassi antaa tunnin lokeron, mutta tilauksen etenemistä voi seurata netistä tarkempaa tietoa halutessaan. Kaikilla testikerroilla molemmat palvelut ovat toimittaneet lupaamassaan aikataulussa.

Ostoskassien sisältö oli niiltä osin tasainen, että molemmissa tuotteiden laatu oli hyvä ja päiväykset kunnossa. KH24:n toimitus kuitenkin vastasi tilaustani paremmin kuin Kauppakassin: KH24:n toimituksesta löytyivät kaikki tilaamani tuotteet ehkä yhtä lopussa ollutta tuotetta lukuunottamatta, kun taas Kauppakassin toimituksen yhteydessä selvisi, että noin kymmentä tuotetta, eli aika isoa osaa noin sadan euron tilauksesta, ei ollutkaan saatavilla. Tuotteiden saatavuus tarkistetaan jo tilausta tehdessä, mutta nämä puutteet löytyivät vasta tarkastuksen jälkeen. Kauppakassilla on tällaisten tilanteiden varalle korvaustuotesysteemi, mutta ainakaan minun saamani korvaustuotteet eivät kaikilta osin vastanneet tilaamaani tai osuneet edes riittävän lähelle - esimerkiksi valmiiksi marinoitu lihatuote ei sopinut meille maustamattoman tilalle, koska en halua alle vuoden ikäiselle lapselle syöttää runsaasti suolaa sisältäviä, marinoituja tuotteita (enkä niitä kyllä halua syödä itsekään). Samoin normaalin maitotuotteen vaihtaminen laktoosittomaan oli vähän tylsä veto. Tilaukseen voi toki jättää toiveita korvaustuotteista, mutta koska tilaaja ei voi täysin tietää, mikä tuote on loppu, saattaa toivelistasta muodostua melkoinen romaani. Minun toiveeni olikin toisella testikerralla vain, ettei korvaustuotteita laitettaisi kyytiin ollenkaan.

Onko toinen toista parempi?

Olisin kovasti halunnut tehdä sellaisen yksinkertaisen, plussat ja miinukset -tyyppisen vertailun, jonka lopputuloksena voisin suositella jompaakumpaa testattua kauppaa lukijalle. Sisäinen tiedenaiseni ei kuitenkaan moiseen venynyt, koska olisin joutunut vertailemaan appelsiineja omenoihin ja olettamaan, että kaikki kaupassakävijät elävät samoissa olosuhteissa ja haluavat samoja asioita (kuin minä, heh). Siksi ylös on nyt koottu enemmän ajatuksia, joista toivottavasti saa vähän kiinni siitä, miten nämä kaksi kauppaa missäkin asiassa pystyvät palvelemaan. Lyhyesti sanoen kuitenkin, KH24 palvelee ehkä paremmin niitä, jotka kaipaavat palvelutiskituotteita, Alepa taas niitä, jotka tarvitsevat ostoksensa hieman nopeammin.

Itse jatkanen samalla linjalla kuin aiemmin, tilaan osan ostoksistani KH24:n kautta - se nyt vain sopii minun tarpeisiini paremmin - ja täydennän ketjumarketista silloin tällöin edullisempia wc-paperi -ja vauvanvaippavarastoja. En muutenkaan aio suinkaan tyystin lopettaa "retrokaupassa" käymistä, vaan toisinaan retkeilen parempien fyysisten palvelutiskien ja heviosastojen äärelle, jotta saan ihan itse valikoida perunani, toljottaa kaloja ja hipelöidä hedelmiä - kun minusta se ruokakaupassa käyminen on oikeasti myös tosi kivaa, varsinkin silloin, kun sinne ei ole ihan pakko mennä joka viikko.

maanantai 3. marraskuuta 2014

Makkaralla maustettu hirvipata

Kuten kuvasta näkyy, kinner on kalvoista. Mutta myös kaunista, ainakin jos minulta kysytään.
Riistalihan kanssa yritän olla todella varovainen, etten sitä onnistuisi pilaamaan. Toki haluan kunnioittaa kaikkia hyviä raaka-aineita, mutta koska riista ei meillä suorastaan pursua pakastimesta emmekä sitä toisaalta halua ostaakaan, on se vähän erityisasemassa. Teen siis lähinnä sellaisia riistaruokia, joissa raaka-aineen oma maku pääsee mahdollisimman hyvin esiin, on kyseessä sitten lintu tai hirvenpala. Tämä on tarkoittanut käytännössä sitä, että esimerkiksi voimakkaasti maustettuja kastikkeita en ole uskaltanut tehdä.

Hirven kinner- eli pohjepala on kuitenkin ruhonosa, jolla uskaltaa hyvin tehdä testejä. Vaikka minusta se on todella hyvän makuista ja vaikka kaikki riista onkin mielestäni arvokasta, ei kyse ole mistään ns. "oikeasta" arvopalasta: kinner on vähärasvaista ja kalvojen jakamaa, eli vaatii pitkän kypsennysajan. Nyt mieleni teki jotain tomaattista, vähän mausteista pataruokaa, joten kokeilin tehdä sellaista juuri kinnerpalalla. Olin ajatellut, että pekoni voisi olla padassa hyvä muhevoittaja, mutta kun nyt kokeiluja tehtiin, päätinkin heittää kastikkeeseen vähän tryffelillä maustettua makkaraa, joka tarttui mukaan ruokamessuretkeltä Mama Gastron kanssa.

Liha kypsyi osittain nesteellä peitettynä mukavasti arkipäivän aikana niin, että aina välillä kääntelin ja valelin paloja, jotka eivät olleet veden alla. Tomaatti, tryffelimakkara ja hirvi olivat kuin olivatkin ihan onnistunut yhdistelmä. Pelkäsin tryffelin maun joko tunkevan liikaa läpi tai vaihtoehtoisesti häviävän kokonaan padan kypsyessä, mutta se olikin juuri sopiva, maistuen aavistuksena kautta padan ja vähän voimakkaammin itse makkarapaloissa. Kinnerpalan oma, tummansyksyinen makukin tuntui hienosti. Muukin mausteinen makkara sopisi tähän varmasti ihan mainiosti, ensi kerralla kohti uusia kokeiluja!

Vuoan reunasta näkee, että nestettä haihtuu runsaasti. Liemestä esiin pilkistävät lihat ottavat hieman väriä, mutta pysyvät silti ihanan mureina ja mehevinä, kun niitä muistaa välillä käännellä.

Makkaralla maustettu hirvipata

n. 500g hirven kinnertä tai muuta haudutuspalaa
2 sipulia
2 porkkanaa
4-5 valkosipulinkynttä kuorineen
80g tomaattipyrettä
1 tl sokeria
n. 80g tryffeli- tai muuta mausteista makkaraa
n. 1,5 l vettä
pari laakerinlehteä
muutama hyppysellinen suolaa
pari rouhaisua mustapippuria

1. Leikkaa hirvenpalasta suupalaksi sopivia kuutioita. Hienonna makkara pieneksi. Pilko sipuli ja porkkana ja laita ne lihojen sekä kokonaisten valkosipulinkynsien kanssa uunivuokaan. Hiero aineksiin suolaa, rouhi päälle pippuria ja lisää laakerinlehdet.

2. Sekoita kulhossa osa vedestä, sokeri ja tomaattipyre ja kaada lihojen päälle vuokaan. Lisää vettä kunnes lihat peittyvät osittain. Paista ensin noin 20 minuuttia 200-asteisessa uunissa, pienennä sitten lämpö noin 120 asteeseen ja anna hautua noin työpäivän mittaisen ajan, aina välillä lihoja valellen ja käännellen. Lisää vettä tarvittaessa, jos sitä haihtuu liikaa.

lauantai 1. marraskuuta 2014

Kuukauden kasvis - marraskuu: kurpitsa

Ensi kuun perästä on tammikuu, miettikääpä sitä! Ja joulukin on ihan kohta ovella. Ennen sitä on kuitenkin vielä edessä kokonainen marraskuu, jolle piti valita sopiva teemakasvis: se on eilisen halloweenin tai meikäläisittäin kekrin vanavedessä kurpitsa.

Kurpitsan ja itseni välinen suhde on keskittynyt lähinnä hassuihin lyhtyihin (jotka nekin tekee isäntä), en ole ole ihan onnistunut vielä tykästymään sen mietoon makuun, vaikkakin olen onnistunut tekemään melko hyvää myskikurpitsaa pähkinöiden kera paahdettuna. Koska haluaisin kurpitsasta enemmän, on teemakasviksen valinta tehty nyt vähän itsekkäistäkin syistä - mikä parempi tekosyy opetella kokkaamaan vierastamallaan raaka-aineella, kuin blogin lukijoille tehty lupaus?

Koska kurpitsan saatavuus vaihtelee, en aio olla nirso lajikkeen suhteen, vaan saatan kokata myös vaikka myskikurpitsasta, Kesäkurpitsalla en sentään aio huijata ;)

Kuvan kurpitsalyhtyyn ei liity reseptiikkaa.




perjantai 31. lokakuuta 2014

Kuukauden kasvis - kaali: kaalipikkelsi


Kuukauden kasviksen viimeisenä lokakuun reseptinä kokeilin tehdä kaalista pikkelsiä. Raikas, sitruunalla tai etikalla maustettu kaalisalaatti on kestosuosikkejani, joten arvelin pitäväni myös pikkelöidystä versiosta. Ohje on kombinaatio useammasta lähteestä, metodiin nappasin suuntaa BBC Good Foodin pikkelöidyn punakaalin ohjeesta, mausteet ovat joltiseenkin omasta päästä ja liemi hyväksi havaitulla 1-2-3 (yksi etikkaa, kaksi sokeria, kolme vettä) -suhteella tehty perusliemi, jonka olen oppinut suosikkisillistäni.

Harkitsin laittavani pikkelsiin myös paprikaa, mutta pelkäsin sen jyräävän kaalin maun ja halusin tällä kertaa tehdä aika yksinkertaisen version. Pikkelsin pariksi kypsyy hellalla ja uunissa parhaillaan siansorkkia, arvelin hapokkaan kaalin taittavan niiden rasvaisuutta hyvin. Sorkkaprojektista kuulette lisää myöhemmin!

Helppo kaalipikkelsi

n. 500g valkokaalia
1 keskikokoinen porkkana
3-4 rkl merisuolaa
1 sipuli

liemi

1 dl etikkaa
2 dl sokeria
3 dl vettä
5 kokonaista neilikankukkaa
pari laakerinlehteä
1 rkl sinapinsiemeniä
pari rouhaisua mustapippuria

1. Raasta porkkana ja kaali tai suikaloi se ohuelti vaikkapa juustohöylällä. Viipaloi sipuli ohuiksi renkaiksi. Laita kaali ja porkkana lävikköön tiskialtaaseen ja sekoita mukaan suola. Jätä valumaan 2-3 tunniksi.

2. Sekoita kaikki liemen ainekset ja kiehauta niin, että sokeri liukenee. Anna jäähtyä sen aikaa, kun kaalit valuvat.

3. Huuhtele kaali-porkkanaseos, valuta ja puristele kuivaksi ensin lävikössä ja lopuksi vaikka puhtaan astiapyyhkeen avulla. Lado puhtaaseen säilöntäpurkkiin vuorotellen sipulia ja kaaliseosta. Kaada päälle liemi. Anna maustua kaksi vuorokautta ennen syömistä.

maanantai 27. lokakuuta 2014

Yhden astian ruokaa: hitaasti kypsytetty possun potka ja lisukkeet


Maalaispossu? Sadonkorjuupotka? Dekonstruoitu (onkohan se edes oikea sana) hernekeitto? Aika monella nimellä voisi tätä ruokaa kutsua. Jotta lukija kuitenkin saisi helposti käsityksen siitä, mitä on kokattu, kutsuttakoon hitaasti kypsytettyä potkaa tässä yhteydessä nyt ihan vain hitaasti kypsytetyksi potkaksi. Sellaisia valmistin viime loppuviikosta, kun pakastimesta löytyi ilokseni vielä yksi potkapaketti.

Potka on suosikkiosiani possusta. Kypsennysaika on pitkä melkeinpä valmistustavasta riippumatta, mutta lopputulos lähes takuuvarmasti herkullinen hyvin minimaalisella vaivalla. Ja kitupiikki kiittää, kun kilohinta on kohdillaan. Tällä kertaa tein koko aterian samassa uunivuoassa, joten tiskiäkään ei juuri tullut. Possun kaveriksi lisäilin astiaan paiston aikana perunaa, porkkanaa, sipulia, valkosipulia ja linssejä, jotka saivat kaikki imaista itseensä herkullista lientä ja olivat uunista tullessaan ihan kirjaimellisesti täynnä makua. Etäisesti tuli ruuasta mieleen hernekeitto, linssit toivat siihen sitä samaa, muhevaa täyteläisyyttä. Jos jotain olisin lisännyt, olisi se ollut ruusukaali, ne olisivat mielestäni sopineet possun rinnalle samaan astiaan kuin nenä päähän. Mitään en kuitenkaan varsinaisesti jäänyt kaipaamaan, tämä oli aivan ihanaa juuri tällaisenaan, vaikka itse kehunkin.

Minä käytin ruokaan puoliksi sahattua potkaa, mutta kokonainenkin tähän toki sopii - kenties jopa vielä paremmin, kun liha ei pääse pinnaltakaan yhtään kuivahtamaan vaan saa muhia suussasulavaksi nahan turvissa. Uuni oli meillä 120-asteinen, mutta se voisi olla vielä vähän pienemmälläkin, jolloin kypsennysaika luonnollisesti voi olla vielä pidempi. Nälästä riippuen potka riittää kahdelle-kolmelle hengelle, meillä söi kaksi aikuista kertaalleen sekä vajaan vuoden ikäinen - mutta hyvällä ruokahalulla varustettu - ihmispoikanen kahteen kertaan. Lapsen ruokailusta johtuen lisäsin aikuisten annoksiin suolan vasta jälkikäteen, mutta ohjeeseen olen laittanut suolan niin, kuin sen normaalisti tekisin.

Seuraava possuprojektini onkin näillä näkymin siansorkat. Jos sinulla on hyviä sorkkavinkkejä, otan niitä mielelläni vastaan!

Kasvisten kera haudutettu possun potka (kahdelle-kolmelle hengelle)

1 possun potka (puoliksi sahattuna)
2 sipulia
2-3 porkkanaa
8 valkosipulinkynttä
8 keskikokoista perunaa
200g punaisia linssejä (kuiva paino)
muutama laakerinlehti
muutama kokonainen, kuivattu neilikka
pari rouhaisua mustapippuria
muutama hyppysellinen suolaa
noin litra vettä

1. Ota potka huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen uuniin laittoa. Kuori ja pilko karkeasti sipulit ja porkkanat. Erottele valkosipulinkynnet toisistaan mutta älä kuori.

2. Pyyhkäise potkanpuolikkaat talouspaperilla ja hiero niihin suolaa ja mustapippuria kaikille pinnoille. Laita porkkanat, sipulit, valkosipulinkynnet ja potkanpuolikkaat (nahkapuoli ylöspäin) laakeahkoon uunivuokaan (minä käytin lasagnevuokaa, se toimi hyvin). Ripsaise halutessasi hieman suolaa ja pippuria myös kasviksille. Lisää astiaan laakerinlehdet ja neilikat, sekä sentin-parin kerros vettä niin, että potkien leikkuupinta jää veden alle ja laita 120-asteiseen uuniin muhimaan noin neljäksi-viideksi tunniksi. Potkat alkavat hieman taipua paiston aikana, jolloin leikkauspintaa tulee enemmän esiin. Lihaa kannattaa siksi valella ja käännellä silloin tällöin hieman niin, että osa leikkuupinnasta jää aina veden alle. Lisäksi vettä voi hiukan lisäillä paiston aikana, jos sitä tuntuu haihtuvan paljon.

3. Kuori perunat ja huuhtele linssit huolellisesti kylmällä vedellä. Lisää perunat uunivuokaan niin, että ne pääsevät kypsymään possuliemessä, joskaan niiden ei tarvitse peittyä kokonaan. Noin puolen tunnin kuluttua käännä perunat ja lisää linssit vuokaan. Anna kypsyä vielä puolisen tuntia tai kunnes perunat ovat kypsät.

perjantai 24. lokakuuta 2014

Kuukauden kasvis - kaali: kaalipiirakka




Varoituksen sana, tämä piirakka ei sovi linjojensa vaalijoille, paitsi ehkä sellaisille, jotka haluavat vaalia linjojensa runsautta ;)

Innostuin nimittäin kuukauden kasvis -teeman hengessä leipomaan vihdoin elämäni ensimmäisen kaalipiirakan. Vaikka kaalipiirakasta tykkään, vierastan hieman leipomista ja varsinkin sellaista, mihin kuuluu kaulitsemista ja taikinalevyjen siirtelyä. No, piirakka ei kauneuskilpailussa pärjäisi, mutta valmistus oli lopulta kuitenkin aika helppoa ja vähän sinnepäin -suorakaiteen muotoiset taikinalevytkin pysyivät ehjinä. Ja maku palkitsi, joten ulkonäkö ei harmittanut yhtään.

Piirakkaohje on alun perin Valion, mutta tein siihen joitain muokkauksia. Olin aikeissa korvata kermaviilin rahkalla, jota on yleensä aina jääkaapissamme, mutta juuri tämän kerran se olikin lopussa. Parempien maitotuotteiden puutteessa käytin sitten kermalla notkistettua tuorejuustoa (kuten sanottu, tämä ei ole laihduttajille) - siitä tehty pohja oli todella hyvää, mutta ehkä hieman liian tuhtia jopa minun makuuni, eli ensi kerralla käyttäisin sitä rahkaa. Isäntä taas kaipaili piirakkaan lihaa, mutta minusta täyte toimi tosi hyvin sellaisenaankin. Paistettu karitsan jauheliha voisi silti olla hyvä, maukas lisä piirakkaan. Kiireinen voi tehdä täytteen valmiiksi jo edellisenä päivänä, mikä nopeuttaa tekemistä piirakan paistopäivänä.



Kaalipiirakka (n. 30 x 30 cm)

150g voita
200g maustamatonta tuorejuustoa
2-3 rkl kermaa
(tai 200g kermaviiliä tai maitorahkaa kahden edellisen tilalle)
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
(hyppysellinen suolaa)

täyte

1 kg valkokaalia
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
n. 3 rkl voita
1 rkl siirappia
1 lihaliemikuutio (käytin vastaavan määrän luomulihaliemijauhetta)
pari hyppysellistä meiramia
pari hyppysellistä valkopippuria

1 kananmuna voiteluun

1. Ota taikinaan käytettävä voi huoneenlämpöön pehmenemään. Silppua kaali, sipuli ja valkosipuli. Sulata isossa, paksupohjaisessa kattilassa täytteeseen menevä voi ja hauduttele siinä kaalia, sipulia ja valkosipulia pienehköllä lämmöllä n. 45 minuuttia (tuntikin on ok), kunnes ne pehmenevät.

Kaalimäärä tuntuu paljolta, mutta se menee hurjasti kasaan.

2. Kaalin hautuessa notkista kulhossa tuorejuusto sekoittamalla sitä voimakkaasti kermatilkan kera. Sekoita mukaan pehmennyt voi. Yhdistä toisessa kulhossa jauhot ja leivinjauhe (sekä halutessasi suola) ja sekoita ne sitten nopeasti taikinan kosteisiin aineisiin. Painele taikina suorakaiteen muotoiseksi köntiksi, kääräise kelmuun ja laita jääkaappiin vetäytymään, kunnes täyte on valmista.



3. Kaulitse hieman jauhotetulla alustalla puolet taikinasta levyksi (alkuperäisohjeessa on hieman pienemmät taikinalevyt, mutta minulla taikina riitti hyvin kahteen 30 x 30cm levyyn). Nosta  levy leivinpaperin päälle uunipellille. Levitä päälle kaalitäyte, mutta jätä hieman reunoja näkyviin ja voitele ne kananmunalla. Kaulitse toinen levy samankokoiseksi, nosta se kaalitäytteen päälle ja painele reunat kiinni haarukalla. Voitele piirakan pinta kananmunalla, pistele siihen haarukalla reikiä ja paista 200-asteisessa uunissa 20-30 minuuttia, kunnes piirakan pinta on saanut kauniin värin.