Uunipäärynät pähkinäsydämellä ja kinuskikastikkeella

Syksyisten jälkiruokien helppoihin klassikoihin kuuluvat uuniomenat ja vaniljakastike, niitä tulee tehtyä joka vuosi. Nyt varioin ajatusta hieman laittamalla uuniin omenoiden sijasta päärynöitä ja vaihtamalla vaniljan kinuskikastikkeeseen. Lopputuloksena syntyi edelleen ihan yhtä helppo, mutta piirun verran hienostuneempi jälkiruoka.

Kotimaisia päärynöitä ei nyt ollut saatavilla, joten käytin conference-lajiketta, joka taitaa olla se tavallisin ja joka kaupasta löytyvä vaihtoehto. Arpoessani omenoiden ja päärynöiden välillä mietin, riittääkö päärynän hapokkuus tasapainottamaan makeaa kinuskikastiketta, mutta makeus-happamuussuhde osui epäilyksistäni huolimatta juuri nappiin. Päärynän mieto hapokkuus oli riittävä, mutta samaan aikaan hedelmä oli sen verran mieto ja makea, ettei tällaisen ei-niin-makeiden-jälkkäreiden ystävän tarvinnut lisätä siihen alkuunkaan sokeria. Ihan tosi hyvää sen kinuskikastikkeen kanssa siis, parhaimmillaan lämpimänä mutta maistui jäähtyneenäkin.

Huom. Ohjeessa kastikkeen määrä on sangen maltillinen, koska päärynöitä ei ole tarkoitus ihan uittaa makeassa kastikkeessa . Jos olet siis suuri kinuskifani, suosittelen tuplaamaan annoksen.

Pähkinäiset uunipäärynät ja kinuskikastike (8 annosta)

4 conference-päärynää
kourallinen saksanpähkinöitä
2 rkl voita
1 rkl sokeria
ripaus kanelia
ripaus vaniljajauhetta

kinuskikastike

100g voita
2 dl kuohukermaa
100g fariinisokeria
ripaus suolaa

1. Pese ja puolita päärynät. Koverra siemenkota esim. kuorimaveitsellä pois. Murskaa saksanpähkinät rouheeksi ja sekoita ne voin, sokerin, kanelin ja vaniljajauheen kanssa. Lusikoi nokare seosta päärynöiden siemenkotien paikalle.

2. Laita päärynät pellille leivinpaperin päälle. Paista 180-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia tai kunnes päärynät ovat pehmenneet.

3. Valmista kinuskikastike noin kymmenen minuuttia ennen päärynöiden valmistumista. Sekoita kaikki kastikkeen ainekset pannulla. Tuo kiehuvaksi ja keittele nelisen minuuttia, kunnes seos on kiiltävää ja kullanruskeaa ja koostumukseltaan kastikemaista.

4. Ota päärynät uunista ja annostele ne tarjoiluvalmiiksi vielä lämpimänä. Lorauta hieman kinuskikastiketta jokaisen päärynän pinnalle ennen tarjoilua.

Pehmeä omena-vaniljapiirakka gluteenilla ja ilman

Ei syyskuuta ilman omenapiirakkaa! Toissaviikonlopun nimiäisiin tilasin täytekakun valmiina, mutta tämän sesongin kestosuosikin halusin leipoa itse. Etäisesti päässäni oli ajatus vaniljaisesta täytteestä, mutta olin hiukan pettynyt löytäessäni googlen avulla lähinnä reseptejä, joissa oli käytetty valmisvaniljakastikejauhetta. Uskon, että siitäkin saa aikaiseksi hyvää mutta halusin tehdä itse, joten rakentelin täytteen vaniljavanukkaan ohjetta soveltaen. Maukas tuli piirakasta näinkin.

Juhliin tein kaksi versiota, tavallisen vehnäjauhoista leivotun piirakan sekä gluteenittoman vedoksen, johon sekoitin Semperin Finmix -jauhoa ja maizenaa. Ylimääräisten piirakkavuokien puutteessa tein gluteenittoman piirakan kertakäyttövuokaan enkä juhlissa uskaltanut nostaa sitä kauniimmalle tarjoiluastialle, koska pelkäsin piirakkapohjan hajoavan, niin kuin gluteenittomille leivonnaisille usein käy. Pelkoni oli kuitenkin turha, leikatessa yön yli levännyt piirakka pysyi oikein hyvin kasassa. Ohje sopii halkaisijaltaan 26 cm piirakkavuoalle.

Pehmeä omena-vaniljapiirakka

pohja

150g voita
3,5 dl vehnäjauhoja (tai 2 dl gluteenittomia jauhoja ja 1,5 dl maissitärkkelystä)
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
2 rkl maitoa

täyte

n. 5 kotimaista omenaa
3-4 munaa
4 dl kuohukermaa
ripaus vaniljajauhetta
0,5 dl sokeria + hieman omenoiden päälle piirakan pintaan
muutama ripaus kanelia

1. Ota voi pehmenemään huoneenlämpöön. Sekoita keskenään pohjan kuivat aineet ja nypi pehmennyt voi mukaan. Lisää maitoa, ja sekoita vain sen verran, että taikina tasoittuu. Laita jääkaappiin hetkeksi vetäytymään.

2. Voitele piirakkavuoka ja painele taikina tasaisesti sen pohjaan ja reunoille. Varo jättämästä reikiä. Anna jälleen viiletä jääkaapissa sen aikaa, kun valmistelet täytteen.

3. Pese ja leikkaa omenat ohuiksi lohkoiksi. Sekoita keskenään munat, sokeri, vaniljajauhe ja kerma. Kaada seos piirakkavuokaan taikinan päälle ja lado omenaviipaleet varovaisesti seoksen päälle. Ripottele viipaleille kanelia ja sokeria. Paista 180-asteisessa uunissa 30-40 min kunnes piirakan reunat ja pinta ovat kauniin väriset.

Nimiäismenu

Valokuva nimenantojuhlista kotimme pihalta: on siististi pukeutunut isä, jolla on aamutossut jalassa. Äiti, joka on unohtanut meikata (ja jolla on myös aamutossut jalassa). Taapero, jonka uudessa, sinisessä paidassa on suklaata ja joka pysyy kuvassa vain paidankauluksesta pitämällä, hän seisoo totisena kädessään äsken maasta löytämänsä keppi. On kolme koiraa, jotka ovat kaikki jotenkin päin kaikki aloillaan, eivät kuitenkaan kameraan päin. Ja kaksi pientä vauvaa, joiden kasvoja ei oikein kuvassa edes näy.

Mutta on myös jälleennäkemisen iloa ja ihanaa yhdessäoloa kaukana asuvien perheenjäsenten kanssa. On rento ja lämminhenkinen ilmapiiri. Lapsia, jotka leikkivät keskenään ja nauttivat serkkujen ja isovanhempien seurasta. Uusia pieniä juhlavaatteita ja kauniita lahjoja. Koiria, jotka ilahtuvat rapsuttavista käsistä ja lattialle toisinaan putoavista kakunpaloista. Ja on hyvää ruokaa, paljon hyvää ruokaa!

Siinä kaksostemme nimiäiset kiteytettynä; ajoissa aloitetusta suunnittelusta huolimatta kiire tuli ja kaikkea aiottua ei millään ehditty tekemään. Hässäkkää riitti myös juhlapäivänä aamusta iltaan. Silti juhlat olivat todella onnistuneet. Juhlamieltä eivät päässeet pilaamaan kuistille unohtuneet roskapussit tai koristelematta jäänyt savukala, vaan kaikilla oli mukavaa ja tarjottavatkin saatiin pöytään saakka. Jos pihalla otettu perhepotrettimme ei kenties ollutkaan täysin sliipattu (ja todettakoon tässä, että vika ei todellakaan ollut kuvaajassa), oli se ainakin meidän näköisemme.

Tarjoilupuolen pidin tarkoituksella yksinkertaisena. Koska vieraana oli pitkänmatkalaisia, joista osa saapui ja osa lähti juhlapäivänä, päätin kahvisuolaisten sijaan tehdä ns. oikeaa ruokaa. En ole suuri leipuri, joten ratkaisu oli myös itselleni helppo ja lisäksi pystyin näin helposti huomioimaan vieraiden erityisruokavaliot. Ruokalajien tuli myös olla vähäisellä työllä ja pääosin edellisenä päivänä valmistuvia. Samasta syystä päädyin tilaamaan kakut valmiina, vaikka kakuntekoharjoituksetkin olisivat kutkuttaneet. Pienelle porukalle valmistui lopulta klassisia makuja sisältävä buffet, jota uskallan suositella kiireisillekin emännille ja isännille. Resepteihin lisään linkkejä sitä mukaa, kun niitä ehdin blogiin kirjaamaan.

Jos kaipaat eksoottisempia tarjoiluja, esikoisen nimiäisiin teimme aasialaistyylisen salaattipöydän, josta vieraat pitivät myös kovasti. Keväämmällä kirjoitin ylös myös vinkkejä stressittömiin juhlajärjestelyihin, käy tutustumassa niihinkin!

Nimiäismenu

Leipää sekä gluteenitonta leipää
Vihreää salaattia
Saksalaistyylistä perunasalaattia
Kananmuna-kasvissalaattia

Punaviinimarinoitua paahtopaistia ja marinoituja punasipuleita
Kokonaisena savustettua kirjolohta

Makeat:

Suklaamoussekakku (tilattu Huovisen leipomosta) / sacher-leivokset (Huoviselta, gluteeniton)
Omena-vaniljapiirakka (myös gluteeniton versio)

Mausteinen pata naudan etuselästä

Varma syksyn merkki on se, kun pataruuat alkavat maistua pitkän tauon jälkeen. Syvät, muhevat maut ja pitkään kypsyttämisen helppous houkuttavat kerta toisensa  jälkeen, eikä ainakaan itseäni haittaa myöskään se, että padassa kypsentämiseen sopivat yleensä hieman edullisemmat ruhonosat, kuten tällä kertaa testaamani limousin-naudan etuselkä. Pala oli vähärasvaisempi kuin odotin, mutta muuttui siitä huolimatta pitkän haudutuksen aikana mureaksi ja suussasulavaksi.

Vaikka patojen kypsennys on kaukana rakettitieteestä, voi mausteilla leikitellä mielin määrin. Nyt inspiroiduin Pohjois-Thaimaan makumuistoista ja maustoin padan currytahnalla, inkiväärillä ja sipuleilla, jolloin mausta tuli mausteinen muttei varsinaisesti tulinen. Tuore thaibasilika ja minttu valmiin padan päälle silputtuna raikastivat kokonaisuutta mukavasti. Tervetuloa viileät syyskelit, tätä pataa syödessä ei ihan heti ala paleltaa.

Mausteinen pata naudan etuselästä (6-8 hengelle)

n. 1,5 kg pala luutonta naudan etuselkää
n. 3 x 3 cm pätkä inkivääriä
4 valkosipulinkynttä
3-4 sipulia
1 rkl punaista tai panaeng-currytahnaa
1 prk (80g) tomaattipyrettä
2 rkl soijakastiketta
2 rkl riisiviinietikkaa
3 rkl kalakastiketta
3 rkl tummaa siirappia
loraus öljyä
3-4 desiä vettä (sekä tarvittaessa lisää paiston aikana)

tarjoiluun: tuoretta thaibasilikaa, minttua ja korianteria

1. Kuutioi naudan etuselkä. Lohko sipuli ja viipaloi valkosipuli sekä inkivääri.

2. Sekoita keskenään tomaattipyre, currytahna, soija, riisiviinietikka, kalakastike ja siirappi. Lisää vesi vähän kerrallaan samalla sekoitellen.

2. Laita lihat, sipuli, valkosipuli ja inkivääri rautapataan tai korkealaitaiseen paistovuokaan (minä käytin pyöreää pyrex-vuokaa), Kaada päälle maustekastike ja kääntele sekaisin. Nesteen tulisi peittää lihat suurimmaksi osaksi, tarvittaessa voit vielä sekoittaa mukaan hieman lisää vettä. Hauduta 120-asteisessa uunissa 10 tuntia. Lisää välillä vettä ja/tai peitä kannella, jos neste tuntuu kovasti vähenevän padasta. Silppua pinnalle reilusti tuoretta thaibasilikaa, minttua ja/tai korianteria.

Hävikkiviikon tunnustuksia

Kuluttajaliiton järjestämä hävikkiviikko on taas meneillään - vaikka hävikkiin soisi normaalistikin kiinnitettävän huomiota, on teemaviikko minusta hyvä muistutus ja tilaisuus seurata ruokajätteen kertymistä, jos sitä ei muuten tule tehtyä. Suomessa kotitaloudet kun tuottavat Kuluttajaliiton mukaan ruokajätettä vuosittain noin 500 miljoonan euron arvosta. Marthaförbundet eli ruotsinkielinen Marttaliitto puolestaan arvioi, että kiloissa laskettuna keskivertosuomalaisen vuosittainen hävikkimäärä on 23 kg. Melkoisen paljon!

Olin aihetta pohtiessani jo aikeissa taputtaa itseäni olkapäälle hyvästä hävikinhallinnasta, meillä kun on tapana käydä kaupassa vain kerran viikossa ja yritän suunnitella ruuat mahdollisimman hyvin etukäteen, jotta en ostaisi mitään turhaa, kitupiikki kun olen. Lisäksi koirat auttavat tähteiden tuhoamisessa hyvinkin tehokkaasti. Teemaviikon inspiroima pikainen jääkaapinputsausoperaatio paljasti kuitenkin karuja totuuksia. Pelkästään eilen jäteastiaan lensi noin kilo parsakaalia (heräteostos, ihanaa kotimaista - vaikka vähemmän ihanaa unohduttuaan jääkaappiin riittävän pitkäksi aikaa), herkullisen munakoisodipin jämät (ensin ei muka ollut sopivaa leipää sen kaveriksi, sitten unohdin koko dipin), viitisen luumua (jotka olivat menneet muussiksi niiden parsakaalien alla jääkaapissa) ja pari käyttämättä jäänyttä tuoreyrttiä (noh, niitä tuli kaupasta vahingossa pari liikaa, mutta yleensä kaikki menee). Yritän olla huushollausasioissa säästäväinen, joten tuhlaavaisuus harmittaa sekä kukkaron että ympäristön näkökulmasta. Jos tuossa on yhden päivän hävikki, mitä kaikkea viikossa kertyykään?

Mutta on hyvääkin; alkuviikko on eletty lähes kokonaan viikonlopun nimiäisjuhlien tähteillä, paahtopaistin jämiä ja marinoitua punasipulia on tarjottu mm. pastasalaatissa ja paahdettujen perunoiden kanssa - ja ne perunatkin taisivat olla ylijäämäkamaa. Taapero taas pisteli poskeensa savukalan jämät, joista ei olisi enää riittänyt piirakantäytteeksi tai aikuisen ateriaksi. Myös tämän viikon kauppalasku oli vaihteeksi normaalia pienempi ja siinä näkyi vastareaktio edellisviikon liikaostoksiin, nyt ei toivottavasti tullut hankittua juuri ylimääräistä. Ja hävikkiviikon lupauksena itselleni aion jatkossa ostaa viikon ruokaostoksina vain viiden tai kuuden päivän ruokatarpeet ja kokata yhtenä tai kahtena päivänä hävikkiuhan alla olevista tuotteista. 

Vuosien varrella on blogiin kertynyt enemmänkin hävikkiviikon mietteitä ja vinkkejä, sekä pohdintaa säästäväisestä ruuanlaitosta vuosilta 2012 ja 2013. Käy tutustumassa!

Kashk e bademjan -munakoisodippi

Keväällä kirjoitin vierailustani Persian Ravintolaan Espoossa ja siitä ihanasta munakoisotahnasta, joka jäi mieleeni ravintolan parhaana antina. Iranilainen / persialainen keittiö on itselleni sangen vieras eikä muutenkaan niin voimakkaasti esillä kuin monet muut itäisen Välimeren ja Lähi-idän keittiöt tällä hetkellä, mutta halusin ehdottomasti kokeilla tämän herkullisen ja hieman erilaisen tahnan tekoa myös kotona.

Googlen avulla opin, että 1) tahnan juju on mausteiden ohella kermaisuutta tuova hera (kashk) ja 2) tähänkin ruokaan on reseptejä yhtä monta kuin kokkejakin, joista varmasti jokaisen (äidin tai isoäidin) versio on juuri se autenttisin ja paras. Valmistusvinkkejä otin mm. täältä ja täältä, mutta mitään yhtä tiettyä ohjetta en noudattanut. Valitettavasti en myöskään onnistunut löytämään meikäläisistä etnokaupoista valmista heraa (arvelen, että urheiluosastojen proteiinijauhe ei ole ihan sopivaa kokkaukseen), mutta korvasin sen yhdessä reseptissä suositellulla ranskankerman ja maidon yhdistelmällä, jolloin ihan normimarketistakin sai kaikki dippiin tarvittavat ainekset.

Lopputulos oli hyvä huolimatta siitä, että paistoin sipulit vähän turhankin huolellisesti, mutta saattaisin vielä jatkojalostaa tätäkin ruokaa. Kenties voisin valmistaa heran itse, tai käyttää jotain lampaan- tai vuohenmaitopohjaista tuotetta tuomaan syvyyttä makuihin. Maustamiseen taas käyttäisin sahramin ja kurkuman sijaan pelkkää kurkumaa, koska sahramin hienoudet eivät ole oikein ikinä minulle auenneet. Mutta jos sahramin makua osaa arvostaa, suosittelen tietysti sitä käyttämään. Pienistä viilausajatuksista huolimatta dippi maistui ihanalta pitaleivän ja jopa supisuomalaisen rieskan kanssa. Toimii varmasti munakoison ystäville!

Kashk e bademjan

1 iso munakoiso
2 punasipulia
4 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä paistamiseen
mustapippuria
suolaa
pieni hyppysellinen jauhettua sahramia
hyppysellinen kurkumaa
hyppysellinen kuivattua minttua
hyppysellinen cayennepippuria
100g paksua, nestemäistä heraa (tai ranskankermaa, jota on ohennettu maitotilkalla)
pieni kourallinen tuoreita mintunlehtiä silputtuna
(pieni kourallinen rouhittua saksanpähkinää)

1. Kuori munakoiso ja lohko se ensin pitkittäin ja sitten pitkät lohkot n. 5-10 cm paloiksi. Ripottele lohkoille suolaa ja laita lävikköön valumaan noin puoleksi tunniksi. Painele lohkot puhtaalla astiapyyhkeellä kuiviksi.

2. Kuumenna öljy paistinpannulla keskikuumaksi ja laita munakoisot paistumaan. Munakoiso saa paistua rauhassa 20-30 minuuttia, kunnes se on läpikypsä, saanut hieman väriä ja muussattavissa esim. puuhaarukalla. Munakoison paistuessa kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli ja paista toisella pannulla hitaasti miedohkolla lämmöllä kullanruskeiksi. Sekoita puolet sipuliseoksesta munakoison joukkoon ja jatka jäljelle jäävän sekoituksen paistamista, kunnes sipuli on hieman rapeaa (vältä kuitenkin polttamista). Laita sipuli talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva imeytyy pois ja sipuli rapeutuu vielä entisestään.

3. Mausta munakoiso-sipuliseos suolalla, pippurilla, sahramilla, kurkumalla, cayennepippurilla ja kuivatulla mintulla. Muussaa seos sitten huolellisesti puuhaarukalla, perunasurvimella tai vastaavalla. Jos haluat sileämmän dipin, voit myös käyttää vaikka sauvasekoitinta. Sekoita mukaan hera tai ranskankerma ja kaada dippi tarjoiluastiaan. Ripottele pintaan loput sipulista, silputut mintunlehdet sekä halutessasi rouhittuja saksanpähkinöitä. Tarjoile lämpimänä esimerkiksi lavash-leivän kanssa.

Pizzapohja taikinajuureen

Täydellisen pizzapohjan metsästys tuntuu monessa taloudessa olevan ikuisuusprojekti. Ja kuulostaahan se kieltämättä paradoksilta, että pohjan pitäisi samaan aikaan tulla ohut ja kuohkea, rapea ja hieman sitkeä. Mutta sellainen hyvä pizzapohja on, ainakin minusta. Eikä varmaan ole yllätys, että meilläkin sitä täydellistä pohjaa etsitään ja etsitään.

Tämä pizzakokeilu on jo varhaiselta keväältä, mutta Glorian Ruoka & Viinistä (1/2015) löytynyt Jouni Toivasen ohje jäi aikanaan julkaisematta, vaikka se olikin yksi parhaista pizzakokeiluista pitkään aikaan. Huolimatta siitä, että paiston h-hetkellä roikuin toisella kädellä puhelimessa ja toisella uuninluukussa, voinette arvata, kuinka siinä kävi... Sittemmin ohjeen sisältänyt lehti päätyi muuttolaatikkoon, hävisi - vaikka ihan varmasti laitoin sen juuri yhteen tiettyyn lootaan - ja putkahti esiin vasta viime viikolla, kun purin jäljelläolevia muuttolaatikoita. Vastahan muutosta on reilut kolme kuukautta, mikään kiire vielä ole.

Ohjeen juju on leipoa pizza käyttäen taikinajuurta, mikä antaa pohjalle makua ja rapeutta samalla, kun seuraavan päivän uusi taikina tuo mukaan sitkoa. Vaikka ohjeessa puhutaan taikinajuuresta, ei kannata säikähtää - kyse on sellaisesta yön yli lepäävästä pikajuuresta, ei otuksesta, joka muuttaisi jääkaapin nurkkaan pysyvästi ja vaatisi jatkuvaa huolenpitoa ja ruokkimista. Eli helppo tämä ohje on, lähinnä tarvitaan vain aikaa. Tätä pizzaa ei siis aloiteta silloin, kun on jo nälkä, vaan juuri kannattaa tehdä jo edellisenä iltana.

Minä tein vain pohjan GRV;n ohjeella ja sovelsin täytteet oman pääni mukaan, kuten tavallista; uuniin pohjan kanssa meni vain tomaattikastike ja mozzarella, pintaan laitoin uunin jälkeen ilmakuivattuja kinkkusiivuja ja basilikaa, sekä toiseen pizzaan mm. tuoretta avokadoa. Mutta täytteissähän on vain mielikuvitus rajana!

Pizzapohja taikinajuureen

taikinajuuri

1 dl kylmää vettä
1/10 pkt tuorehiivaa
2 1/4 dl (pizza)jauhoja
1/2 tl suolaa
1/4 tl sokeria

taikina

5 dl pizzajauhoja
2 dl kädenlämpöistä vettä
1/3 pkt tuorehiivaa
1 tl  suolaa
oliiviöljyä voiteluun

1. Aloita taikinajuuresta. Sekoita kulhossa vesi ja hiiva. Mittaa mukaan jauhot ja pyöritä yleiskoneen taikinakoukuilla (tai sähkövatkaajan, kuten minä) 5 minuuttia. Anna taikinan levätä vähintään 10 minuuttia, mielellään vaikka tunnin. Mitä pidempi lepo, sen parempi maku ja rakenne.

2. Lisää suola ja sokeri taikinajuureen. Vaivaa vielä koneella 5 minuuttia ja laita jääkaappiin lepäämään 12 tunniksi (minä pidin 15, eikä taikina siitä tuntunut kärsivän).

3. Tee taikina. Laita jauhot kulhoon. sekoita keskenään vesi ja hiiva ja lisää neste jauhojen sekaan. Vaivaa koneella 5 minuuttia ja anna taas levätä 10 minuutista tuntiin.

4. Lisää taikinajuuri ja suola. Vaivaa taas koneella 5 minuuttia tai kunnes taikina irtoaa kulhon reunoilta. Jos taikina ei ole yhtenäinen, lisää tilkka vettä ja sekoita lisää.

5. Jaa taikina neljään osaan ja pyöritä palloiksi, älä kuitenkaan painele taikinaa liikaa, jotta se jäisi ilmavaksi. Laita pallot väljästi voidellulle leivinpaperille. Voitele tuorekelmu öljyllä, laita se pallojen päälle ja anna kohota kaksi tuntia.

6. Laita uuni kuumenemaan täydelle teholle (275-300 asteiseksi). Laita pellit uuniin kuumenemaan. Jauhota työpöytä ja ota taikinapallo kerrallaan käsittelyyn. Pyöritä taikinaa jauhotetulla alustalla sormenpäillä noin 2 cm taikinan reunasta välillä kääntäen, kunnes siitä muodostuu halkaisijaltaa noin 25 cm lätty. Nosta taikina varovasti leivinpaperille.

7. Levitä pizzan päälle tomaattikastike (tai vastaava, jos teet ns. valkoisen pizzan) ja haluamasi täytteet. Varo täyttämästä pizzaa liikaa. Vedä pizza leivinpaperin avulla kuumalle pellille ja paista 3-6 minuuttia alustan kuumuudesta ja uunin tehosta riippuen. Kiertoilmauunissa voit tehdä useamman pizzan kerrallaan. Lisää valmiin pizzan päälle halutessasi suolaa, pippuria ja yrttejä.