Pähkinäkanaa ja aasialaista salaattia

Tässä joku kerta taisinkin jo mainita, että (kieltämättä ihanien) jouluherkkujen välissä mieli ja vatsa haluavat vastapainoksi keveämpiä, raikkaita makuja. Niinpä meillä tunnutaan syövän joulukuussa ihan erityisen paljon aasialaistyylistä ruokaa, vaikka tykkäämme siitä kyllä aina muutenkin.

Tällä kertaa oli vaikeuksia päättää, tehdäkö goi ga -tyyppistä kanasalaattia vai maapähkinänuudeleita. Salaatti vei voiton, mutta koska jääkaapissa ei ollut siihen ihan täysiä aineksia, syntyikin tarjolla olevista raaka-aineista jonkinlainen hybridi, aasialaissalaattia ja maapähkinäkanaa. Yhdistelmä olikin aivan ihana, täyteläinen kana teki salaatista ruokaisan, mutta kokonaisuus oli silti kevyt ja raikas. Harmittelimme isännän kanssa ainoastaan sitä, että teimme kanaa niin vähän, olisimme varmaan pystyneet syömään tuplasti ohjeen määrän - eli jos olet kovin nälkäinen, kannattaa broilerin määrä tuplata. Joka tapauksessa, suosittelen lämpimästi, kun jouluruokaähky iskee!

Pähkinäkana ja aasialainen salaatti (kahdelle)

1/2 kiinankaali
1/4 pienestä valkokaalista
2 porkkanaa
1 kurkku
1 punasipuli
nippu korianteria

kastike

0,5 dl kalakastiketta
1-2 rkl vettä
3 limetin mehu
0,5 dl sokeria
2 valkosipulinkynttä puristettuna
1 tl hienonnettua inkivääriä
3 pientä chilipalkoa

pähkinäkana

250g broilerin fileesuikaleita
tilkka öljyä paistamiseen
2 rkl maapähkinävoita
2 rkl soijaa
2 rkl tummaa siirappia
1 valkosipulinkynsi puristettuna
1 limetin mehu

1. Suikaloi kulhoon salaatin ainekset korianteria lukuunottamatta. Sekoita kaikki salaatinkastikkeen ainekset keskenään, sekoita salaatin kanssa ja jätä maustumaan huoneenlämpöön siksi aikaa, kun valmistat broilerin.

2. Kypsennä broilerisuikaleet kuumalla pannulla. Ota pannu sitten pois levyltä, mittaa muut ainekset pannulle ja sekoita niin, että kastikeainekset notkistuvat, sekoittuvat keskenään ja tarttuvat kanan pintaan kauttaaltaan. Jos ainekset eivät tunnu sekoittuvan kunnolla, laita pannu vielä ihan pienellä lämmöllä olevalle levylle ja sekoittele koko ajan, jottei seos pääse palamaan.

3. Sekoita salaattiin korianteri, annostele, ja jaa kanat annosten päälle. Tarjoile heti.

Piipahdus Tuomaan markkinoilla

Öisen koiranilman jälkeen lauantaipäivä valkenikin ihan kohtuullisen näköisenä, joten päätimme pukea koko perheen naparetkeläisiksi ja suunnata Senaatintorille Tuomaan markkinoille. Aiempina vuosina Esplanadin puistossa pidetyt markkinathan ovat tosi perinteiset ja myyjiä on verrattain paljon. Mukana on runsaasti joulukoriste- ja käsityökauppiaita, mutta myös herkkupuoteja, jotka (surprise!) ovat minusta se markkinoiden kiinnostavin osa. Lisäksi markkinoiden ympärillä on joulukuun mittaan tarjolla jos jonkinlaista ohjelmaa ja tapahtumaa.

Ruokakojuissa myytiin pitkälti sitä, mitä odotinkin: paljon erilaisia joulukaloja, saaristolaisleipää ja muita leipomotuotteita, juustoja, erilaisia säilykkeitä, makkaroita ja palvilihoja, karpaloita, makeisia, hilloja ja sinappeja. Sellaisia tuotteita, joita on mukava antaa ruokalahjaksi, varsinkin, kun suuri osa oli peräisin pientuottajilta. Tai jos haluaa tehdä lahjansa itse, saa kojuja silmäilemällä kerättyä varmasti ideoita.

Toki markkinoilla voi myös syödä (ja anniskelualuekin löytyy), mutta meiltä se jäi väliin. Lauantaipäivän ruuhkissa sisäkahvilat olivat aika täynnä ja hyisen tuulen puhaltaessa kojujen välissä ulkotarjoilu ei niin houkuttanut. Hassua sinänsä: vaikka onkin upeaa, että katuruokatarjonta on mennyt huimasti eteenpäin viimeisen muutaman vuoden aikana, olisi tällä kertaa ihan perinteiselle, lapaset kädessä helposti syötävälle grillimakkaralle ja sinapille ollut paikkansa. Tai pahvimukista hörpittävälle hernekeitolle. Monenlaista muuta herkkua kyllä oli, lohikeittoa, hampurilaisia, delityylisiä voileipiä, gourmet-hodareita ja niin edelleen. Ja sitä makkaraakin, vähän sinappia paremmilla lisukkeilla vain.

Meidän mukaamme tarttui lopulta ruokajutuista vain pala hevosen palvilihaa ja käsityöpuolelta villakauluri, mutta mukava oli silti nauttia jouluisesta markkinatunnelmasta. Parhaimmillaan paikka on varmasti iltapäivän hämärtyessä, kun jouluvalot pääsevät kunnolla oikeuksiinsa.

Tuomaan markkinat ovat avoinna 21.12. saakka joka päivä klo 10-19. Pukeudu lämpimästi!

P.S. Syömään menimme sitten Vanhaan kauppahalliin. Hallin keskiosassa sijaitsevan ravintola Storyn pöydät - joista ikkunan vieressä sijaitsevat olivat tosi tunnelmallisen näköisiä - olivat täynnä eikä muitakaan lastenrattaille ystävällisiä vaihtoehtoja ollut sillä hetkellä tarjolla, joten tyydyimme nappaamaan hallin perukoilta vietnamilaista ruokaa myyvältä kauppiaalta patongit. Koska hallissa on hyvin paljon kauppiaita, jotka eivät pidä ravintolaa mutta myyvät valmista ruokaa mukaan, olisi mukavaa, jos sisältä löytyisi jonkinlainen istuma-alue näidenkin paikkojen asiakkaille, varsinkin kun näin talviaikaan ei ulkopiknik oikein houkuta. Myös sellainen food court -tyyppinen ratkaisu voisi toimia (lieneekö se vain Suomessamme laillista), tarkoitan siis yhteistä aluetta, jossa olisi pöytiä ja tuoleja, jonne ihmiset voivat kiikuttaa ateriansa riippumatta siitä, keneltä se on ostettu.

Kuukauden kasvis - punajuuri: savupunajuuri-yrttisalaatti

Maistelin taannoin jossain ravintola-annoksessa savustettuja juureksia ja tykästyin niihin kovasti, minun kun yleensä tulee savustettua lähinnä kalaa ja lihaa. Erityisesti innostuin ajatuksesta savustaa punajuuria. Olin ajatellut niitä lämpimäksi lisukkeeksi johonkin tukevaan liharuokaan, mutta näin jouluherkuttelun lomassa (ja apua, vastahan ne oikeat jouluherkut odottavat nurkan takana) tekikin mieli jotain vähän raikkaampaa. Niin innostuin tekemään savustetuilla punajuurilla höystetyn yrttisalaatin, josta tulikin lähes kesäinen. Salaatti oli myös ihan superhelppo tehdä, ainut valmistusta vaativa komponentti olivat itse punajuuret. Jos kotonasi ei ole savustinta, voi punajuuret paahtaa uunissakin savustetun suolan kera, paahtoaika 180 asteessa on puolisen tuntia lohkojen koosta riippuen. Punajuuret voi käyttää lämpiminä tai kylminä oman maun mukaan.

Ainut juju salaatissa on oikeastaan käyttää hyviä raaka-aineita. Yrtteinä laittaisin melkein mitä tahansa mistä itse tykkää, minä käytin sileälehtistä persiljaa, varsisellerin lehtiä, lipstikkaa ja korianteria, joista viimeinen kyllä meni aika muhjuksi punajuuriin pyöriteltäessä. Sekoittelin osan yrteistä punajuuriin ja jätin osan lohkoille salaattipediksi, mutta yhtä hyvin voi myös kaiken sekoittaa keskenään. Mukaan vuolin vähän Kolatun kuttucheddaria, se oli kivaa vaihtelua chevrelle tai fetalle. Ja ihan lopuksi pirskottelin päälle hieman tamperelaisen Mama's Cornerin myymää ihanaa balsamicoreduktiota, joka vie kielen mennessään vaikka sellaisenaan. Tuotteita ei ole sponssattu, mutta laitoin linkit, kun olen niihin tykästynyt. Niin ja, hunajaa voi toki lorauttaa muutaman pisaran punajuurille balsamicoreduktion sijaan.

Savupunajuuri-yrttisalaatti (kahdelle)

4 pientä punajuurta

pieni nippu lehtipersiljaa

pieni nippu lipstikkaa

pieni nippu korianteria

muutama varsisellerin lehti

2 tl balsamiviinietikkaa

1/2 valkosipulinkynsi murskattuna

mustapippuria

suolaa

loraus hyvää oliiviöljyä

pari rkl kuttucheddaria tai esim. pecorinoa murustettuna

(pieni loraus balsamicoreduktiota tai hunajaa)

1. Keitä punajuuret kypsiksi, mausta suolalla ja mustapippurilla ja laita ne sen jälkeen sähkösavustimeen 7-10 minuutiksi. 

2. Punajuurten savustuessa sekoita keskenään balsamiviinietikka, suola, mustapippuri ja puristettu valkosipulinkynsi. Sekoita mukaan vielä oliiviöljy. Silppua tai revi yrtit karkeasti ja sekoita ne vinaigreten kanssa. Lisää mukaan savustetut punajuuret ja pyöräytä vielä sekaisin. Kaada tarjoiluastiaan, vuole tai murusta päälle kuttucheddaria tai pecorinoa ja lorauta koko komeudelle hieman balsamicoreduktiota tai hunajaa. Tarjoile heti.

Raikas omena-piparjuurikastike

Vahingossa hyvä tulee, kuten myös summamutikassa ja hetken mielijohteesta. No okei, ei nyt ihan aina, mutta tällä kertaa onnisti. Kaikki lähti siitä, kun jääkaapissa oli ihana, tuore siikafile, jolle en osannut päättää käyttöä. Graaviin? Pannulle? Uuniin? Ehdin jo päätyä viimeiseen ja olin aikeissa tehdä perinteistä tai paketoitua piparjuurikalaa, kun mieli muuttui vielä kertaalleen. Ehkä sittenkin paistaisin sen pannulla ja tekisinkin kylkeen jonkun kylmän piparjuurikastikkeen.

Tykkään raastetusta omenasta kermaviilikastikkeissa ja muissa kylmissä, kalojen kylkeen tarkoitetuissa sooseissa. Omenan kaveriksi punasipulia ja tällä kertaa, kun sitä kerran oli, piparjuurta. Ja kastikkeesta tuli ihan tosi hyvää! Vähän makeaa, vähän hapanta ja mukavan tujakkaa, ranskankerman pehmeydellä taitettuna. Paistetun siian kanssa se maistui sekä äidille että pojalle - minähän olen voimakkaan piparjuurisesta ruuasta vain onnessani, mutta yllätyksekseni omena ei ollut pudonnut kauas puusta tässä asiassa ;)

Omena-piparjuurikastike (2-3 ruokailijalle)

200g ranskankermaa
reilu puolikas omena (minulla granny smith)
1/2 punasipuli
1/2 sitruunan mehu
1 tl dijon-sinappia
1 rkl raastettua piparjuurta tai piparjuuritahnaa (valmis tahna on miedompaa)
ripaus sokeria
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

Kuori ja raasta omena ja piparjuuri sekä kuori ja hienonna punasipuli. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna maustua viileässä sen aikaa, kun kala paistuu.

Saaristolaisleipää joulukalenterista

Viime vuonna ihastuin kovasti Pumpkin Jamin joulukalenteriin (ja jee, sellainen aukesi tänäkin vuonna) ja erityisesti siinä olleeseen saaristolaisleivän ohjeeseen. Saaristolaisleipä oli tuolloin ollut pitkään leivontalistalla ja jouluksi sitä sitten teinkin. Leivistäni ei tullut erityisen kauniita ja jouduin esimerkiksi käyttämään rumaa foliovuokaa leipävuokana, mutta maku oli todella hyvä, joten päätin jo tuolloin tehdä leipiä myös tänä vuonna. Nyt teinkin niitä jo hyvissä ajoin ennen joulua ja ostin myös paperiset leipävuoat, joissa lopputuloksista tuli ihan leivän näköisiäkin. Kommelluksitta en kuitenkaan selvinnyt, ensin jännitin, olisiko parasta ennen -päiväyksensä aikaa sitten ohittanut piimä vielä käyttökelpoista ja sittemmin, kohoaisiko leipä kunnolla kun en tajunnut laittaa sitä leipävuokiin kohoamaan vaan kohotin taikinakulhossa ennen vuokiin laittamista (juu, ohjekin kannattaa toisinaan lukea). Hyvin ne leivät kuitenkin kohosivat ja ennen kaikkea, maku oli yhtä hyvä jollei parempi kuin edellisvuonna. Suosittelen! 

Ohje on alla lähes alkuperäisessä muodossaan, ainoastaan hiivan määrää pienensin hieman, itselläni kun oli se yksi 50g paketti, ja se osoittautuikin ihan riittäväksi. Ohjeen suosittelema 2-4 päivän levähdysaika kannattaa käyttää, koska ainakin kaljamallas on mielestäni vielä hieman kovaa pian leipomisen jälkeen, mutta maltaat pehmenevät asuessaan muhevassa leivässä pari päivää. Leivän huono puoli on se, että se käynnistää melko välittömän himon kaikenlaisiin kalaherkkuihin, mätiin, smetanasilliin graavisiikaan... mutta kohtahan niitäkin jo saa! 

Saaristolaisleipä

1 l piimää

50 g hiivaa

3 dl tummaa siirappia

3 dl kaljamaltaita

3 dl vehnäleseitä

3 dl ruisjauhoja

1 rkl suolaa

n. 10 dl vehnäjauhoja

Siirappivesi voiteluun:

1,5 dl vettä

0,5 dl siirappia

1. Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi ja liuota joukkoon siirappi ja hiiva. Mittaa isoon kulhoon 5 dl vehnäjauhoista ja muut kuivat aineet, jätä 5 dl vehnäjauhoja vielä odottamaan. Lisää joukkoon piimäseos, sekoita, lisää loput jauhot ja vaivaa tasaiseksi (minä käytin sähkövatkaimen taikinakoukkuja).

2. Kaada taikina voideltuihin (minä käytin paperivuokia, joita ei voidella) leipävuokiin niin, että noin kolmannes vuoasta täyttyy. Anna nousta leivinliinan alla puolitoista tuntia. Paista sen jälkeen puolitoista tuntia 175-asteisessa uunissa. Sekoita siirappivesi leipien paistuessa.

3. Voitele leivät siirappivedellä ja laita vielä uuniin puoleksi tunniksi. Jäähdytä leivät vuoissaan ja anna tekeytyä mieluiten kylmässä vähintään kaksi päivää. 

Bataattilaatikko

Suhteeni bataattiin on vähän ristiriitainen. En nyt mitenkään sitä inhoa, mutta kyse ei ole suosikkikasviksestakaan. Lisäksi nykyisin saan bataatista välittömän vauvanruoka-assosiaation. Silti, aika ajoin yritän sitä käyttää, jotta ruokapöytään tulisi vaihtelua, ja esimerkiksi grillatuista bataattilohkoista olen tykännytkin ihan tosi paljon.

Tällä kertaa olin ostanut muutaman bataatin jääkaappiin ja ennen kun ne itse kävelisivät ulos, halusin tehdä niistä jotain lisuketta possun ribseille. Ja kun joulunaikakin alkaa olla käsillä, niin päätin kokeilla jouluisen mausteista bataattilaatikkoa. Monellehan se on noussut joulupöydän suosikiksi perinteisten laatikoiden ohi, mutta minun pöytääni se ei ole jotenkin mahtunut, kun niissä vanhoissa suosikeissakin on niin paljon syötävää :) Tämän kokeilun perusteella uskallan kuitenkin suositella bataattilaatikkoa minäkin, sekä joulupöytään että tällaisen bbq-maustetun possunlihan kaveriksi. Valitettavasti ribsini eivät onnistuneet niin hyvin tällä kertaa, maut olivat kohdillaan mutta lihasta ei tullut sellaista luusta putoavaa kuten yleensä, vaikka ihan tutulla ohjeella teinkin.

Laatikkoon katsoin suuntaa-antavaa ohjetta täältä, mutta maustoin vähän sen mukaan, mitä kaapissa  oli. Reseptejä selaillessani huomasin, että monessa käytettiin myös kardemummaa, mitä en olisi ihan ekana odottanut. Itse pidin vähän perinteisemmän linjan ja menin inkiväärillä, muskottipähkinällä ja neilikalla. Laatikkoa voisi hyvin makeuttaa siirapilla, mutta minun makuuni se oli ihan riittävän makea bataatin omalla makeudella, joten sillä mentiin.

Bataattilaatikko

3 bataattia (n. 1,5 kg)
2 dl kermaa
1 kananmuna
1/2 dl korppujauhoja + n. 2 rkl laatikon pinnalle
1/2 tl kuivattua inkivääriä jauhettuna
1/2 tl kuivattua neilikkaa jauhettuna
(1/2 tl kanelia)
(2-3 rkl siirappia)
ripaus muskottipähkinää
voilastuja

1. Kuori ja viipaloi bataatit. Keitä viipaleita suolalla maustetussa vedessä n. 15 min, kunnes ne pehmenevät. Kaada vesi pois ja soseuta bataatit.

2. Sekoita mukaan muut aineet pintaan tulevaa korppujauhoa ja voita lukuunottamatta. Vatkaa sähkövatkaimella kuohkeaksi. Kaada massa voideltuun uunivuokaan, ripottele pintaan korppujauhoa ja vuole päälle muutama voilastu. Paista 175-asteisessa uunissa noin kaksi tuntia.

Kuukauden kasvis - joulukuu: punajuuri

Ja niin joulu joutui... taas kerran nopeammin ja nopeammin, vastahan se äsken oli! Mutta huolimatta siitä, mitä mieltä itse olen ajan (liian) nopeasta kulusta, joulukuu on täällä taas ja sen mukana uusi kuukauden kasvis, punajuuri.

Punajuuri on oikeastaan ajankohtainen jo aiemminkin, elokuussa kypsyvät uuden sadon punajuuret ovat nimittäin aivan mahtavan maukkaita. Mutta erittäin hyvin se sopii myös loppusyksyyn ja joulunaikaan tuoden upean dramaattista väriä joulupöytään. Ja jos et pidä rosollista, ei hätää, tarkoitus on tässä kuussa nauttia myös vähän muunlaisista punajuuriherkuista. Jääkaappiin hamstrasin jo kahden kilon punajuuripussin joten täältä pesee, purppuraisia reseptejä tiedossa!