Snellmanin Kunnon Lenkkimakkara -kilpailuun: lenkki-lehtikaalifrittata

Vastaanotin iloisena Snellmanin uuteen tuotelanseeraukseen, Kunnon Lenkkimakkaraan, liittyvän kisakutsun. Tämä on ensimmäinen tuottajatahon järjestämä kisani, jännää! Muutenkin oli kiva päästä miettimään lenkkimakkarareseptejä, koska kyseinen herkku on jäänyt aika vähälle kokkaamiselle meidän huushollissamme.

Vähän haastavaa reseptin miettiminen oli; mikä olisi ruoka, missä makkara itse pääsisi loistamaan? Niin usein se jää joko statistin rooliin, tai tulee syötyä ihan sellaisenaan sinapin kanssa. Ja toisaalta kuitenkin, kun kyse on lenkkimakkarasta, kuuluu asiaan tietty rehtiys ja suoraviivaisuus, liian piperrystä ei makkararuoka saa (minusta) olla. Pyörittelin jos jonkinlaista ajatusta, mutta päädyin lopulta tähän lehtikaalilla höystettyyn frittataan eli uunimunakkaaseen; muna, makkara ja peruna ovat kuitenkin klassinen makuyhdistelmä, samoin kuin makkara ja erilaiset kaalit - ja uunimunakas on ainakin juuri sitä rehtiä talviruokaa, mihin ajattelin makkaran sopivan. Ja niin se sopikin!

Kilpailun sivut ja äänestys alkavat vasta 18.2., kalastelen ääniä siis vielä erikseen tuonnempana! ;)

Lenkki-lehtikaalifrittata (kahdelle lounaaksi)


½ pkt Kunnon Lenkkiä
kourallinen lehtikaalia
1 keitetty, kuorittu peruna
6 munaa
3 rkl maitoa
kourallinen juustoraastetta
½ punasipuli
1 valkosipulinkynsi
Suolaa
Mustapippuria
Savupaprikajauhetta
(koristeluun esim. lehtipersiljaa tai rucolaa)

Lisäksi tarvitset uuninkestävän paistinpannun tai vuoan, tässä käytettiin halkaisijaltaan 22 cm pannua

1. Hienonna lehtikaali, valkosipuli sekä punasipuli, ja kuullota niitä pannulla öljytilkassa hetki, kunnes kaali menee hieman kasaan.

2. Viipaloi peruna ja lenkki. Lado perunat voidellun uunivuoan tai uuninkestävän pannun pohjalle, mausta suolalla, ja nosta päälle lehtikaali-sipuliseos.

3. Vatkaa munat ja maito, mausta suolalla ja pippurilla ja kaada seos pannuun. Nosta päälle juustoraaste sekä lenkkiviipaleet, ja ripauta mukaan vielä hyppysellinen savupaprikaa. Paista 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia, kunnes pinta saa kauniin värin. Koristele halutessasi lehtipersiljalla tai rucolalla. Viipaloi ja tarjoile.

Karjalanpaistivinkkejä

Ei kai helpompaa ruokaa ole keksittykään, kuin karjalanpaisti - tuuppaa lihat uuniin, laske jonkin ajan päästä lämpötilaa ja häivy sitten omille teillesi. Ruoka on perunoita vaille valmis, kun tulet kotiin muutamaa tuntia myöhemmin. Eikä kenellekään ole yllätys, että lämmin pataruoka ja talvipäivä ovat niin hyvä yhdistelmä!

Isännällä oli kuitenkin vähän erilaisia fiiliksiä karjalanpaistista (note for self: jos käytät sanaa uunipaisti tai hitaasti uunissa haudutettu liharuoka, saat välittömän puoltoäänen kokkailusuunnitelmallesi, mutta jos mainitset karjalanpaistin, kääntyy suu nurinpäin :D), ilmeisesti hän ei viime aikoina ollut syönyt yhtään onnistunutta versiota. Minähän en voinut haastetta vastustaa, joten oli pakko saada tehdä sitä paistia vaikka väkisin - mutta koska tarkoitus oli saada paisti maistumaan epäilijälle, tuli mietittyä ihan huolella, mitä oikein olen tekemässä - helpommin sanottu kuin tehty, koska ei karjalanpaistista ole edes olemassa yhtä oikeaa valmistustapaa, vaan kaikilla on omansa. Alla muutama vinkki, joilla minun paistini onnistui:

1. Osta kunnollista lihaa. Omaan paistiini käytin sekä possun että naudan etuselkää; molemmissa paloissa oli mukavasti rasvaa tuomassa makua ja mehevyyttä paistiin. Possussa oli mukana myös luuta, heitin senkin mukaan ja noukin pois valmiista paistista.

2. Älä kiirehdi. Ulkoile mieluummin tunti liikaa, kuin liian ennen kuin palaat ottamaan paistin uunista. Kun ei ole kiire, kypsennyslämpötila voi olla matala, ja lihasta tulee suussasulavaa.

3. Nestettä sopivasti. Paistiastiaan pitää laittaa nestettä, mutta lihoja ei kannata peittää vedellä, silloin ne eivät pääse ruskistumaan. Liika vesi myös tekee lihasta "keitetyn" oloisen, matala nestekylpy taas tuo maut ja rakenteet paremmin esiin (ainakin minun makuuni).

4. Tarpeeksi suolaa. Tarvitseeko tuota selittää? Suola tuo makuja esille, ja kovin montaa maustetta ei karjalanpaistissa ole. Monen mielestä porkkanakaan ei sinne kuulu, mutta minä olen laittanut.

5. Unohda lihaliemi. Paistiliha mausteineen - joita voi kunnon puristilla olla hyvinkin vähän - ei kaipaa lihaliemikuutiota maustamaan paistinlientä.


Karjalan- tai uudenmaanpaisti

750g haudutuskelpoista porsaan lihaa (esim. etuselkä, lapa)
750g naudan lihaa (esim. etuselkä, rinta, potka)
3-4 sipulia
4 porkkanaa
muutama laakerinlehti
muutama maustepippuri
suolaa
vettä

1. Kuutioi lihat suupaloiksi. Kuori ja puolita porkkanat ja sipulit. Lado kaikki ainekset uunivuokaan ja mausta suolalla, laakerinlehdillä ja pippureilla. Kaada päälle vettä niin, että lihat peittyvät osittain.

2. Lämmitä uuni 200-asteiseksi. Paista noin 30 minuuttia, kunnes liha saa hieman väriä pintaan, ja pienennä lämpötila sitten noin 130 asteeseen. Anna kypsyä neljä-viisi tuntia, kunnes liha on maukkaan mureaa. Voit välillä lisätä vettä, jos sitä näyttää kovasti haihtuvan.

Piparjuurisilli ja säästökuurin saldoa

Kitupiikkeily jatkuu, mutta eilen oltiin yltäkylläisesti nauttimassa blinejä siskoni perheen luona - perinteemme on kokoontua kerran talvessa syömään kyseisiä lettusia vatsamme kipeiksi. Jottei vahingossakaan pysyttäisi kohtuudessa, eivät täytteiksi ole riittäneet pelkät perinteiset mäti, smetana ja sipuli, vaan pöydästä pitää löytyä suurin piirtein kaikkea mahdollista. Nyt tarjolla oli siian- ja silakanmätiä sekä kirjolohen kylmäsavustettua mätiä, smetanaa ja sipulia, savusiikaa, graavilohta, katkarapuja, kahta lajia silliä, kinkkua, kananmunia, paistettuja suppilovahveroita, punajuurisalaattia, suolakurkkuja ja hunajaa, sekä raikasta kaalisalaattia tasoittamaan pahinta ähkyä. Saatoin unohtaakin vielä jotain...


Tällä kertaa ostimme omat viemisemme lähestulkoon valmiina, mutta jotain pientä oli silti kiva tehdä, joten sekoittelin kasaan piparjuurella höystetyn sillihakkeluksen. Käytin matjessillifilettä, enkä ollut ihan varma miten piparjuuri sen kanssa sopisi, mutta hyvin toimi, tuoden pientä sinappimaista töpäkkyyttä silliin. Hassua telepatiaa oli, että siskoni oli tehnyt silliä melkein samoista aineksista miinus piparjuuri, mutta lopputulokset olivat hyvinkin eri makuiset, kun mittasuhteet olivat erilaiset. Ja molemmat hyviä!

Kaikesta tästä takaisin säästökuuriin; laskin, että edellisviikolla viikon ruokakulut olivat n. 95 euroa eli melko tarkasti budjetissa, tällä viikolla repsahdin pari kymppiä yli blinituomisten (en tarkoita tällä nyt silliä, siitä saa edullisesti valmistettua vaikka mitä) sekä erityisesti perjantai-illan tortilla-aterian myötä. Skarpata pitää siis, yhdet ei-sniiduiluherkuttelut viikkobudjettiin saa mahtumaan, mutta kahdet tekevät jo tiukkaa. Ja voihan edullisemmallakin syödä ihan tosi hyvin!

Piparjuurisilli

n. 300g matjessillifilettä
peukalonpään kokoinen pala tuoretta piparjuurta kuorittuna
muutama tillinoksa
1 pienehkö tai puolikas isosta punasipulista
1/2 prk kermaviiliä
1-2 rkl kapriksia
1 tl sokeria

Pilko silli pieniksi kuutioiksi. Raasta piparjuuri raastimen hienolla terällä ja hienonna sipuli, tilli sekä kaprikset, ja sekoita kaikki ainekset keskenään kannellisessa purkissa. Lisää pari ruokalusikallista kermaviiliä sekä sokeri, laita kansi päälle ja ravistele sekaisin. Jatka vielä kermaviilin lisäämistä vähän kerrallaan, kunnes rakenne on itsellesi mieluisa.

Edulliset pulled pork -burgerit ja ihana kaalisalaatti

Tiedetään - kaikki ja niiden kaverit ovat jo tehneet nyhtöpossupurilaisia ja kirjoittaneet niistä blogissaan, olen niin jälkijunassa! Mutta en voi vastustaa kiusausta, koska ensinnäkin, purilaiset olivat erittäin edulliset eli täydellistä säästökuuriruokaa, ja toiseksi, koska ne olivat niin hyviä, että pidimme niitä isännän kanssa ihan erityisen onnistuneena ruokana. Ei siis hyvänä eikä onnistuneena ruokana, vaan sellaisena, jota syödessään on ihan haltioissaan ja kokee ylittäneensä itsensä

Edullisuus tuli kolmesta asiasta: tein sämpylät itse (käytin pakastimesta punajuuripurilaisesta ylijääneet sämpylät), possun luullisissa paloissa oli hinta kohdillaan, ja kaali oli niinikään kohtuuhintainen pääraaka-aine hampurilaisen väliin tulleeseen salaattiin. Ja se salaatti oli HYVÄÄ! Jätin perinteisen coleslawin tekemättä ja tein slawistani nyt aasialaistyyppisen, inkiväärillä ja chilillä höystetyn majoneesittoman version. Majoneesia turautin sämpylän väliin sitten ihan muuten vaan, ja ylläpidin aasialaislinjaa myös turauksella sriracha-kastiketta.  Muuta ei hamppari väliinsä kaivannut!

Hampurilaissämpylöiden sekä pulled porkin ohjeet löytyvät arkistojen aarteista, ja kaalisalaatin ohjeen lisäsin alle. Sämpylät paahdoin kevyesti uunissa ennen hamppareiden kasaamista.

Aasialainen slaw tai meikäläisittäin kaalisalaatti

n. 1/4 keräkaalia
1 porkkana
1/2 paprika
1 punasipuli
1 valkosipulin kynsi
1 chilipalko
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä

kastike

1 limetin mehu
2 rkl riisiviinietikkaa
1 rkl siirappia
1 rkl soijaa
3 rkl pähkinäöljyä
muutama tippa seesamiöljyä
1 tl seesaminsiemeniä

Purista valkosipulinkynsi, viipaloi sipuli ja suikaloi ohuelti muut salaattiaineet kulhoon. Veitsen sijaan pidän juustohöylästä kaalin suikaloimisessa, mielestäni kaali jää silloin jotenkin mehevämmäksi. Sekoita sitten kaikki kastikeaineet keskenään ja kaada salaatin päälle. Sekoita ja anna muhia puolisen tuntia ennen tarjoilua.

Kaunista hävikintorjuntalounasta

Lauantaina illastimme ystävien luona; paljon naurua, hyvää seuraa ja toinen toistaan herkullisempia lähi-idän antimia notkuva pöytä. Kiitokset vielä isäntäväelle ja tiedoksi, että mielin pihistää reseptejä vielä tänne blogiinkin ;) Kotona hyödynnettiinkin sitten vaan kaapissa jo olevia aineksia koko viikonloppu, ja sehän sopii sniiduilulinjaankin.

Tämä kyläilypäivänä nautittu lounassalaatti ei ole aineksiltaan ihan suoraan sopiva edulliset-kategoriaani, mutta käytännössä se kuitenkin oli erittäin taloudellinen koostuessaan leipäjämistä sekä ylijäämärucolasta ja viimeisiä vetelevästä granaattiomenasta. Ainoastaan halloumi piti ostaa. Ehkä siis kirjoituksen pointti ei niinkään ole reseptini, vaan se, että ruokaisat salaatit ovat hyvä tapa vähentää monen sortin hävikkiä.

Mutta tuli tästäkin salaatista hyvää, ja vielä nättiäkin! Granaattiomena on ihme juttu, se saa ruuasta kuin ruuasta kaunista :)

Halloumisalaatti (kolmelle)

muutama viipale eilisen päivän leipää
2 pkt halloumia (150-200g / paketti)
1/2 granaattiomenan siemenet
kourallinen rucolaa
loraus oliiviöljyä
n. 1 rkl juoksevaa hunajaa
n. 1 rkl balsamiviinietikkaa
suolaa
pippuria

1. Nosta rucola pediksi tarjoiluvadille, ja pirskottele päälle balsamiviinietikka sekä loraus öljyä. Mausta suolalla ja pippurilla.

2. Lämmitä tilkka öljyä pannulla. Paista leipäpaloja keskilämmöllä, kunnes ne saavat hieman väriä, ja siirrä sitten rucolan seuraksi salaattikulhoon. Nosta pannun lämpöä kunnolla kuumaksi. Viipaloi halloumi ja paista niille väriä molemmin puolin. Nosta viipaleet sitten salaatin tarjoiluvadille. Viimeistele valuttamalla hunaja juustoviipaleille, lorauta mukaan vielä hieman öljyä ja ripottele granaattiomenan siemenet päälle.

Sipulikeitosta soppa syntyi

...eli tee niin kuin minä sanon, ei niin kuin itse teen :D Klassinen, ranskalainen sipulikeitto on kummitellut mielessäni syksystä saakka, kun Glorian ruoka & viini julkaisi hurjan herkullisen kuuloisen reseptinsä. Muutamassa blogissakin on näkynyt sipulikeitto-ohjeita hiljattain. Viime kauppareissun yhteydessä päätin sitten vihdoin tehdä sitä perjantairuuaksi, mikä olisi lämmittävämpää kylmänä talvi-iltana, ja vielä sniiduilulinjaankin sopivaa. Ihan käsikirjoituksen mukaan ei homma ei kuitenkaan mennyt.

Oppitunti numero 1: Jos tiedät, että ruoka kestää parisen tuntia valmistaa, älä kokeile sitä silloin, kun tulet töistä kaupan kautta iltakahdeksalta perjantaina, väsyneenä ja verensokeri jo hieman alhaalla. 

Sopan alku vaikutti kuitenkin lupaavalta. Kolmen vartin rautapadassa kuullotuksen jälkeen sipuli oli kauniin kullankeltaista, kuten oli tarkoituskin. Huomasin kuitenkin hieman sekoilleeni ohjeen kanssa. Ohjeessa pyydettiin lisäämään "mausteet" kuullotuksen yhteydessä, joten nakkelin suolat, timjaminoksat, pippurit ja muut kiltisti pataan. Huomasin kuitenkin sittemmin, että samat aineet käskettiinkin laittaa vasta seuraavassa kohtaa pataan, joten vähän epäselväksi jäi, mitä mausteita alussa olisi pitänyt lisätä. En pitänyt sitä suurena ongelmana, eikä se ollutkaan, kun olin ollut suolan kanssa aika varovainen.

Nestettä lisätessäni tajusin, että valkoviini puuttui, mutta ei hätää, kyllä kaapista varmaan jotain korviketta löytyy. Oppitunti numero 2: Jos valkoviiniä ei ole, älä kokeile, jos ruokalusikallinen valkoviinietikkaa toimisi! Tuskin vaihdat juomaksikaan viinilasillista etikkashottiin. Tästä älynväläyksestä potkin kyllä itseäni, ei noin höntti tarvitse minunkaan olla. Itse sopan valmistus sujui kuitenkin melko mutkattomasti tästä loppuun saakka.

Leipien kanssa nostin kuitenkin haasteet vielä ihan uudelle tasolle. Tyypillisesti sipulikeiton kanssa tarjottava leipäpala saanee loppusilauksensa niin, että juusto sulatetaan tarjoilukulhon päälle laitetulle paahdetulle leipäpalalle grillivastuksen alla. GRV:n ohjeessa leipä tehtiin kuitenkin erikseen ja niin tein minäkin, koska uuninkestävät kulhoni ovat enemmän jälkkäri- kuin soppakulhokokoa. Se ei sinänsä ollut virhe, mutta tämä oli:

Oppitunti numero 3: Jos tiedät uunisi olevan toispuoleinen, älä jätä leipiä hetkeksikään vahtimatta. Ensimmäinen leipäsatsi muuttui hiiliksi takarivistä ja eturivin leivistä jokaisesta puolet hiiltyi ja puolet muuttui sopivaksi. Uusi yritys, ja oppitunti numero 4: vaihda leivinpaperi, jos se on ehtinyt jo reunoilta tummua. Seuraavalla kierroksella leivät nimittäin paahtuivat sopivasti, mutta leivinpaperi oli  iloisissa liekeissä kun nostin pellin uunista. Käytännöllisenä toiminnan naisena tuijotin tumput suorana palavaa leivinpaperia ja sain hämmennyksessäni ainoastaan huudahdettua apua. Sillä sain seurakseni keittiöön isännän, joka rauhallisesti poimi onnistuneet leipäni leivinpaperin vielä palamattomalta reunalta syrjään ja siirsi pellin palavine papereineen tiskialtaaseen vesihanan alle.

Minä päästin ärräpäitä mutta isäntää nauratti. "Sä epäonnistut missään niin harvoin, että jos kerran jotain menee pieleen ja mitään oikeaa vahinkoa ei kuitenkaan tapahdu, niin sehän on vaan hauskaa". No, väittäisin epäonnistuvan ihan keskivertousein, mutta ilmeisesti olen antanut itsestäni kovin pätevän vaikutelman ;) Ja tottahan tuo on, aika hassulta säätö tuntui sitten jälkeen päin.

Kello oli n. 22.30 kun saimme keittokulhot vihdoin eteemme. Yllättäen itse soppa oli ihan syötävää, ja leipäpalat jopa herkullisia liemeen sukellettuaan. Pieni borssimainen etikkaisuus maistui kuitenkin läpi, eikä soppaa voinut sanoa paremmaksi, kuin ihan ok:ksi. Eikä ihan ok ruoka ole sinänsä välttämättä huonoa, lopputulos ei nyt vain ollut riittävä palkinto sen eteen nähdystä vaivasta.

Alla vielä kuitenkin hieman yksinkertaistettuna GRV:n resepti, jota en pienestä säädöstä huolimatta pidä mitenkään syypäänä keittooni. Itse ohje on varmasti oikein hyvä, vaikka en nyt löytänytkään enää blogia, jossa sitä hiljattain hehkutettiin (anteeksi). Myös Jokihaan viimeaikainen sipulikeittoresepti vaikutti tosi herkulliselta!

Ranskalainen sipulikeitto


6 keltasipulia
2 valkosipulinkynttä
100 g voita
2 tähtianista
ripaus merisuolaa
5 oksaa tuoretta timjamia
1/2 tl mustapippuria myllystä
1 dl kuivaa valkoviiniä
1 1/2 l hyvää liha-, kana- tai kasvislientä
Leipäviipaleita
raastettua gruyére-juustoa

1. Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Sulata voi kattilassa tai padassa. Lisää sipulit, valkosipulisilppu ja mausteet timjamia lukuunottamatta kattilaan. Lisää tähtianis ja mausteet. Kuullota sipuleita miedolla lämmöllä välillä sekoitellen noin 45 min, kunnes ne ovat karamellisoituneet kiiltäviksi ja kullankeltaisiksi.

2. Lisää valkoviini (jota minulla ei ollut) kattilaan ja keitä se kasaan. Lisää lihaliemi ja hauduta keittoa ilman kantta vähintään tunti niin, että keiton pinta juuri ja juuri väreilee. Lisää timjaminoksat ja hauduta 10 min. Poista tähtianikset ja timjaminoksat keitosta ja mausta keitto vielä tarvittaessa suolalla. Rouhi päälle mustapippuria.

3. Lämmitä uunin grillivastus 250 asteeseen. Viipaloi leipä ja sutaise viipaleita hieman halkaistulla valkosipulinkynnellä. Paahda leivät uunissa leivinpaperin päällä molemmin puolin rapeiksi. Lisää leipien pinnalle juustoraastetta ja paahda juustoon kaunis väri. Aseta leivät keittoannosten päälle.

Jos tarjoat keiton annoskulhoista, paahda leivät ilman juustoa. Annostele sitten keitto uuninkestäviin kulhoihin ja aseta leivät kulhojen kansiksi. Ripottele juustoraaste leiville ja paahda uunissa annoksiin vielä kaunis pinta.

Fasaanin koipia uunissa haudutettuna

Vähän tuntuu tekopyhältä puhua eilen taloudellisuudesta ja tänään fasaanin kokkaamisesta, mutta olkoon tekosyyni se, että niitä on nyt pakastimessa jonkun verran, sekä seisojalle noutoharjoituksiin että meille ihmisille syötäväksi. Tein muutama viikko takaperin parin siivekkään rintalihat pekoniin kietaistuna, ja nyt olivat vuorossa fasaanin koivet. Kokkausmielessä fasaanin sanotaan olevan kaksi lintua samassa paketissa, rintalihat pitäisi kypsyttää kovin nopeasti ja varoa ylikypsymistä, kun taas koivet vaativat rauhallisemman tahdin, siksi olin ne aiemmin pakastanut omaan pussiinsa odottamaan sopivaa käyttöhetkeä.

Mitään monimutkaista en halunnut tehdä, ajatus oli ottaa vain pintaan vähän väriä pannussa ja laittaa koivet nestetilkan ja parin yksinkertaisen mausteen kanssa uuniin. Ihan viime hetkellä käteen osui kuitenkin unohtunut paketti tuorejuustoa, enkä voinut vastustaa kiusausta tehdä siitä soosia linnulle. Lisäkkeeksi tein yksinkertaisen pastan kirsikkatomaateilla, rucolalla ja joulupukin tuomalla tryffeli-herkkusienitahnalla. 

Hyvältä maistuivat fasaanin koivet myös tuorejuuston kanssa, mutta kovin kaunista ei hieman kökkäreiseksi mennyt juusto ollut. Silti, vaikka maku oli hyvä, pääsi liha yrityksistäni huolimatta kuivahtamaan, eli ehkä koittaisin ensi kerralla laittaa kuitenkin vielä pekonia ympärille (se ei koskaan ole väärin :).

Fasaanin koivet tuorejuustolla

6 fasaanin koipea

1 pkt (200g) maustamatonta tuorejuustoa

voita ja/tai oliiviöljyä paistamiseen

muutama rosmariinin oksa

n. 10 valkosipulinkynttä kuorineen

suolaa

pippuria

1 rkl balsamiviinietikkaa

1 tl hunajaa

1. Sulata pannussa nokare voita, lisää rosmariininoksa ja ruskista koipipaloja pannussa hetki molemmin puolin. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita balsamiviinietikka ja hunaja pienessä astiassa ja sivele seosta koipien päälle. Nosta uunivuokaan.

2. Nosta valkosipulinkynnet ja loput rosmariininoksat hetkeksi samalle pannulle saamaan hieman väriä, ja siirrä nekin sitten uunivuokaan. Kaada pannuun vielä tilkka vettä, ja anna paistomakujen irrota veden joukkoon. Lisää vielä tuorejuusto, sekoita kastikemaiseksi ja mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla. Kaada kastike koipien päälle uunivuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia.