Pikkujoulujen jälkeen...

...saattaa hyvinkin tehdä mieli jotain normaalista poikkeavaa purtavaa ;) Me käymme isännän kanssa sen verran vähän ulkona, että harjoituksen puute kyllä tuntuu seuraavana päivänä, olkoonkin, että juhlinta on aika maltillista.

Jokaisella on dagen efter -mättönsä. Yksi vannoo irtokarkkien nimeen, moni rakastaa pitsaa, ja joku viihtyy sohvalla sipsipussi kainalossa. Meidän huushollissa maistuvat erityisesti mausteiset ruuat. Viime pikkujoulujen jälkeen syötiin tällaista thai-tyyppistä naudanliha-nuudelisalaattia. Valokuvassa salaatti ei esiinny ihan edukseen, mutta maistuu hurjan hyvältä ja saa aineenvaihdunnan liikkeelle. Huomenna mennään taas pikkujouluihin, nähtäväksi jää, mikä on lauantain ruokamieliteko :)

Naudanliha-nuudelisalaatti

600-800g naudan ulkofilettä
kourallinen riisinuudeleita
15 cm pätkä kurkkua
1 tomaatti
1 punasipuli
muutama varsisellerin varsi
nippu kevätsipulia
nippu tuoretta korianteria
suolaa
pippuria

kastike:

3 limetin mehu
1-2 rkl kalakastiketta
2 tl tummaa sokeria
(suolaa/soijaa)
silputtua chiliä maun mukaan (minä laitoin kaksi keskikokoista palkoa, siitä sai potkua :)
1-2 valkosipulinkynttä puristettuna

1. Ota liha lämpiämään n. tunti ennen paistoa. Valmista kastike sekoittamalla kaikki aineet keskenään salaattikulhossa. Pilko mukaan muut salaatinainekset lihaa lukuunottamatta ja sekoita hyvin.

2. Valmista nuudeli paketin ohjeen mukaan ja sekoita salaattiin. Jos ohjetta ei ole, ohuelle riisinuudelin olen tehnyt kiehauttamalla vettä, nostamalla kattilan pois levyltä ja antamalla nuudelin liota minuutin-pari. Sitten olen huuhdellut nuudelit kylmällä vedellä ja valuttanut ne. 

3. Viipaloi liha pihveiksi. Paista pihvit pinnaltaan kuumalla pannulla molemmin puolin niin, että ne saavat väriä. Mausta suolalla ja pippurilla ja laita hetkeksi foliokääreeseen lepäämään. Viipaloi lopuksi mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi, ja lisää viipaleet sekä mahdollinen paistoliemi salaatin sekaan.

Joulukinkun paisto-ohje

Varaslähtö jouluun on otettu :) Juhlimme viikonloppuna seisojan emän ja veljen koemenestystä kasvattajan luona melkein koko seisojasisarusparven, omistajiensa sekä muidenkin voimin, ja nyyttäriviemisinä veimme isännän kanssa kinkun. Huulenheittona alkanut kinkkusuunnitelma oli oikeastaan ihan loistava, koska meillä möllötti pakastimessa kinkku, mutten ollut ajatellut tehdä kuitenkaan jouluruokia kotona. Kinkku hupeni mukavammin porukalla, kuin meillä isännän kanssa kahdestaan (vaikka jottei totuus unohtuisi, mainittakoon, että olemme monesti ennenkin pistelleet kinkun ihan kahdestaan). Laitan ohjeenkin nyt hyvissä ajoin jakoon.

Käyttämäni paisto ohje on jostain 80-luvulta, jolloin vanhemmillani oli tapana tilata kinkku aina samalta tietyltä hallikauppiaalta. Kyseinen kauppiaspariskunta taisi  siirtyä eläkkeelle jo samalla vuosikymmenellä, mutta punaiselle paperilapulle painettu ohje on säilynyt, nykyisin minun keittokirjani välissä. Olen käyttänyt sitä useimmiten verkossa olevaan, potkalliseen juhlakinkkuun, mutta nyt tein ihan perinteisen mallisen, luullisen kinkun. Molemmille versioille ohje toimii hyvin.

Kinkusta vielä, vaikka muuten teen ihan suvereenisti kompromisseja ruokani luomuuden suhteen, joulukinkun kanssa en tingi. Luomukinkussa on tavalliseen verrattuna mm. enemmän silavaa, mikä antaa kinkulle makua ja mehevyyttä.

Mutta arvatkaa mitä? Unohdin ottaa valmiista kinkusta kuvan - mukana siis pari räpsyä raa'asta kinkusta, sekä pokkarilla napattu menneiden joulujen kinkku.

Joulukinkun paisto-ohje

Jos käytät pakastekinkkua, ota se sulamaan hyvissä ajoin ennen h-hetkeä. Kotilieden ohje neuvoo antamaan 8-12 kilon kinkulle 3-5 vuorokautta sulamisaikaa, minä käytin n. 9kg kinkkuun täydet viisi vuorokautta, koska luullinen kinkku vaatii enemmän aikaa kuin luuton. Aika oli oikein sopiva.

Paistopäivänä ota kinkku huoneenlämpöön useita tunteja ennen uuniin menoa. Jos kinkkusi on verkossa, älä poista verkkoa. Jos haluat ylimääräisestä suolasta eroon, liota kinkkua vielä kylmässä vedessä pari tuntia. Itse jätin tämän vaiheen väliin, koska kinkkujen suolapitoisuudet vaihtelevat.

Vaikka jättäisit liotuksen väliin, pesaise kinkku vielä kylmällä vedellä ja pyyhi talouspaperilla kuivaksi. Laita odottamaan vaikkapa tiskipöydälle leivinpaperin päälle. Laita paistomittari kinkun paksuimpaan kohtaan niin, ettei se kuitenkaan kosketa luuta. Älä laita kinkkua uuniin, ennen kuin sen sisälämpötila on 5-10 astetta (minä odotan yleensä melkein siihen 10 asteeseen saakka).

Lämmitä uuni 100-asteiseksi. Paista kinkkua n. 1h 20 min / kg rasva- eli nahkapuoli ylöspäin, kunnes paistomittari näyttää 77-82 astetta. 77-asteinen kinkku on ehdottoman kypsä mutta liha on kiinteän mehevä, kun taas yli 80-asteinen kinkku on hieman kuivempi ja erittäin murea. Minä käytän yleensä suoraan uunin paistoritilää kinkun alustana. Laita uunin pohjalle puhdas uunipelti, jossa on pari-kolme desiä vettä - vesi estää kinkusta tippuvaa rasvaa palamasta, ja kerääntyvä neste muodostuu herkulliseksi liemeksi.

Huom. sekä uunit että paistomittarit vaihtelevat tarkkuudeltaan , joten molemmat kannattaa testata etukäteen - pilalle mennyt kinkku on ikävä yllätys! Havainnollistavana esimerkkinä, paistoin tämän vuoden kinkkua melkein neljä tuntia yli ohjeen arvioajan, koska luottoni paistomittariin oli uunia suurempi. Se kannatti, 16 tunnin paistoajallakin otin kinkun uunista vasta 77-asteisena, ja se oli juuri sopiva. 

Anna kinkun jäähtyä hetki sen tultua uunista - mutta ei paljon pidempään. Poista mahdollinen verkko sekä nahka heti, kun kinkku on jäähtynyt riittävästi käsiteltäväksi; jos kinkku ehtii jäähtyä liikaa, nahka jämähtää. Poistotyylejä on monia, minä käytän yleensä apuna saksia ja irrotan nahan useassa palassa, niin ei tarvitse repiä :)

Kun nahka on poistettu, sivele kinkun pintaan reilusti hyvää sinappia ja ropsuta päälle tasaisesti korppujauhoa. Lämmitä uuni 250 asteeseen ja paista kuorrutettua kinkkua vielä hetki, kunnes pinta saa kauniin värin. Pidä kinkkua silmällä, koska kuorrute palaa herkäksi. Jäähdytä valmis kinkku ja säilytä jatkossa kylmässä, niin se säilyy hyvin veisteltäväksi useita päiviä.

Talvipäivän lohikeitto

Lumen ja pakkasten saavuttua keitot ovat alkaneet tehdä kauppansa uuniruokien lisäksi. Yhtenä päivänä teimme ihan perinteistä kermaista lohikeittoa; reseptiikka ei ole mitään kovin monimutkaista, mutta sen verran hyvää, ettei reseptiä kannata jättää jakamattakaan :) Parhaan keiton saisi varmasti, jos keittäisi itse liemen lohen perkeistä, mutta meillä ei ollut kuin pala lohifilettä, joten liemi tuli nyt kuutiosta. Lohessa on kuitenkin sen verran rasvaa, ettei filepalakaan ole huono vaihtoehto soppaan. Lisämakua keittoon tuli, kun käytin tuoreita juureksia pakastettujen tai valmiiksi pilkottujen sijaan.

Mitat ovat aika summittaisia, sovittamisen varaa löytyy kattilan mukaan :)

Kermainen lohikeitto (neljälle)

1 l kalalientä
lasillinen valkoviiniä
muutama desi kulutusmaitoa
2,5 dl kuohukermaa
600g ruodotonta ja nahatonta lohifilettä
6-8 keskikokoista perunaa
1-2 porkkanaa
1-2 palsternakkaa
pätkä purjoa
n. porkkanan kokoinen pala lanttua
pala juuriselleriä tai pari varsisellerin vartta
nippu tilliä silputtuna
10 kokonaista maustepippuria
nokare voita
suolaa

1. Kuori ja pilko perunat suupaloiksi ja juurekset sekä selleri pienehköiksi kuutioiksi. Kiehauta kalaliemi maustepippureiden ja valkoviinin kanssa ja lisää sitten juurekset ja selleri.  Anna poreilla keskilämmöllä viitisen minuuttia, ja lisää sitten perunat.

2. Perunan ja juuresten kypsyessä pilko purjo ohuiksi viipaleiksi. Kuutioi lohifile. Kun perunat ja juurekset alkavat olla pehmeähköt, lisää maito, kerma, purjo ja lohikuutiot, ja kiehauta uudelleen. Lisää suolaa tarvittaessa. Anna poreilla hiljakseen vielä pari minuuttia, kunnes lohikuutiot ovat kypsät. Lisää tillisilppu, nokare voita ja tarjoile heti, kun voi on sulanut.

Sticky toffee pudding eli pehmeä karamelli-taatelikakku

Viime keväänä Skotlannissa saimme tutustua jälkkäriin, joka kaikesta tuhtiudesta huolimatta vei kielen mennessään: sticky toffee pudding, mitä se suomeksi lieneekään - pehmeä karamelli-taatelikakku? Terveiset vaan Dornoch Castle -hotellin tarjoilijalle, joka sitä tajusi mainostaa :) Muutenkin Dornochista ja hotellistamme jäi aivan ihanat muistot. Dornochin kylässä sinänsä ei ollut suuresti tekemistä, jollet ole golf- tai viskituristi, tai satu pitämään rantaelämästä muutaman asteen plusasteessa myrskytuulen puhaltaessa melkein pääsi irti. Mutta se hotelli. Jos joku sattuu eksymään Invernessistä reilun tunnin ajomatkan verran pohjoiseen, suosittelen lämpimästi kodikasta linnahotellia, missään muualla en ole saanut niin osaavaa mutta samalla lämminhenkistä palvelua. Vaikka hotelli oli tasokas, saivat asiakkaat olla siellä ihan omana hienona tai epähienona itsenään, ja jokaisen olo tehtiin hyvin kotoisaksi ilman, että ketään katsottiin nenänvartta pitkin. Juuri sellaista vieraanvaraisuutta arvostan!

Mutta takaisin sticky toffee puddingiin. Jälkkäri oli tuhti kuin mikä, mutta niin mehevä, että se hävisi raskaankin aterian jälkeen jäätelön kera parempiin suihin. Otin agendalleni selvittää reseptin ja valmistaa sitä kotioloissakin, mutta vasta syksyllä asia tuli taas mieleen - ja ihan sopivasti, koska maut jälkkärissä ovat meikäläisittäin ehdottomasti enemmän jouluiset kuin keväiset. Googlatessa reseptejä löytyi useita, ja jälkkärin kerrottiin olevan "koko perheen perinteinen jälkiruoka" tai "tuovan koulumuistot mieleen" (mitä se sitten ikinä tarkoittaakin, hyvässä tai pahassa ;). Jostain löytyi myös tieto, että kyse ei olisi kuitenkaan vanhasta brittiläisestä reseptistä, vaan jonkun sikäläisen ravintoloitsijan 70-luvulla kehittämästä annoksesta. Tiedä sitten.

Jamien, Nigellan ja muiden ohjeiden joukosta päädyin tekemään puddingin Guardianin ohjeen mukaan, koska tykästyin siinä tehtyyn, sticky toffee pudding -maallikolle sopivaan analyysiin annoksen taustoista. Pähkinät jätin tosin pois, koska en muistanut niitä Skotlannissa syödystä versiosta.

Ja ah, kyllä siitä tulikin sitten hyvää! Juuri niin tuhtia, mehevää ja mausteista kuin Dornochissa nautittu esikuvansakin. Juuri sellaista, minkä kanssa kelpaa käpertyä sohvalle pällistelemään linnan juhlia. Ja niin makeaa, että silmät melkein menivät kieroon :D Valmistuskaan ei lopulta ollut vaikeaa, mutta mikään yhden pannun ruoka ei kyseessä kyllä ollut.

Mutta tietääkö joku, olenko vain aiemmin kulkenut onneni ohi - se kun ei olisi mikään ihme - ja tehdäänkö tätä Suomessakin enemmän? Millä nimellä?

Sticky toffee pudding

175g kuivattuja taateleita
3 dl vettä
1 tl ruokasoodaa

80g hienoa sokeria
80g muscovado-sokeria
2 munaa
50g voita
175g vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
ripaus jauhettua neilikkaa
ripaus suolaa

kastike
115g voita
75g hienoa sokeria
40g muscovado-sokeria
1,5 dl kuohukermaa
ripaus suolaa


1. Voitele n. 24x24cm uunivuoka. Ota voi pehmenemään huoneenlämpöön.

2. Valmista kastike sekoittamalla kaikki sen ainekset kattilassa. Lämmitä pienellä lämmöllä, kunnes voi on sulanut, sekoita, ja nosta lämpöä, kunnes seos alkaa kiehua. Anna kiehua välillä sekoitellen nelisen minuuttia, kunnes kastike hieman sakeutuu ja jää kerrokseksi esim. lusikan selkäpuoleen. Kaada puolet kastikkeesta uunivuokaan, ja laita vuoka pakastimeen. Jätä toinen puoli kastikkeesta odottamaan syrjään.

3. Kiehauta vesi. Pilko taatelit ja laita ne kuumuutta kestävään astiaan yhdessä ruokasoodan kanssa. Kaada päälle kiehahtanut vesi ja jätä syrjään odottamaan.

4. Vatkaa munat kevyesti. Vatkaa toisessa astiassa sokeri ja voi kuohkeaksi seokseksi. Vatkaa joukkoon munat vähän kerrallaan. Siivilöi mukaan jauhot, sekoita, ja lisää vielä neilikka, leivinjauhe ja ripaus suolaa. Sekoita taikina hyvin.

5. Lämmitä uuni 180 asteeseen. Ota uunivuoka pakastimesta ja kaada taikina vuokaan. Paista uunissa n. 30 minuuttia, tai kunnes pinta kiinteytyy.

6. Laita uunin grillivastus päälle keskilämmölle. Pistele puddingin pinta haarukalla ja kaada päälle loput kastikkeesta. Pidä grillivastuksen alla muutaman minuutin ajan, kunnes pinta hieman kuplii, mutta varo polttamasta pintaa.

Hitaasti kypsennetty possun potka

Pää on ollut ihmeellisen jumissa viime päivinä. Paperille (tai siis bloggeriin) on hankala saada koherenttia lausetta, ja muutenkin ajatus harhailee. Loppuviikosta valittelin yhden odottamani sähköpostin perään, kunnes huomasin, että se oli odottanut inboxissani jo useamman päivän. Asiakin oli jo ehtinyt vanhentua, mutta ehkä ensi kerralla sitten...

Onneksi ruokahuolto oli viikonloppuna harvinaisen helppoa. Puuhastelu possunpuolikkaan parissa jatkui taas viikonloppuna, nyt estradille pääsi potka. Se tuli meille puoliksi sahattuna, annospalaksi juuri sopivana kimpaleena. Olen viime aikoina usein haudutellut ylikypsät possunlihat liedellä kattilassa, joten vaihtelun vuoksi potkat pääsivät uuniin olut-tomaattiliemessä - ilahduttavan suurpiirteistä ruokaa! Laitoin potkat heti aamupäivästä uuniin, ja lähdimme sitten seisojan kanssa muutamaksi tunniksi lumihankeen peuhaamaan. Kotiin tultua oli vielä aikaa kotihommillekin, yhteensä ruoka viihtyi uunissa kuutisen tuntia. Liha oli suussasulavan pehmeää ja irtosi luusta melkein pelkän katseen voimasta. Ja edullistakin vielä!

P.S. Nyt on joulukuun ruokahaaste auki, odottelen parhaita villiruokaherkkujanne vesi kielellä!

Possun potka hitaasti olutliemessä kypsennettynä (kahdelle)

1 possun potka puoliksi sahattuna
0,5 l tölkki mieleistä olutta (meillä ruuanlaitossa usein kilkenny tai tumma velko)
1 prk (40g) tomaattipyrettä
10 maustepippuria
suolaa
mustapippuria
1 laakerinlehti
1 rkl hunajaa tai 1 tl sokeria
muutama timjaminoksa
1 sipuli
10 valkosipulin kynttä kuorineen

muutama desi vettä

1. Pyyhkäise potkanpuolikkaiden pinta ja hiero niihin suolaa ja pippuria. Aseta potkat nahkapuoli ylöspäin uunivuokaan. Kuori ja lohko sipuli ja aseta lohkot vuokaan potkien kanssa. Lisää vielä valkosipulin kynnet (älä kuori), laakerinlehti ja muutama timjaminoksa.

2. Valmista liemi sekoittamalla keskenään olut, tomaattipyre, suola ja hunaja. Kaada liemi potkien seuraksi uunivuokaan niin, että potkan alapuoli peittyy mutta nahkapuoli jää näkyviin. Jos liemi ei riitä, sitä voi jatkaa vedellä. Kypsennä 125-asteisessa uunissa kuutisen tuntia, tai kunnes liha on pehmeää ja luu irtoaa siitä helposti. Lisää kypsennyksen aikana muutaman kerran vettä, jos näyttää, että neste haihtuu ja potkan lihapuoli alkaa jäädä esiin.

Joulukuun ruokahaaste: kotimainen villiruoka

Joulukuun kunniaksi ikkunaan ilmestyi eilen kauniita jääkuvioita. Vielä kun olisin pessyt ikkunoita vähän ahkerammin... ;)

Niin siinä kävi, että piskuinen Kärähtäneet kiri voittoon marraskuun ruokahaasteessa nuudeliannoksellaan. Suuri kiitos vielä kerran äänensä antaneille sekä kanssaosallistujille, kävin kurkkaamassa lopullisia tuloksia ja kisahan oli ihan hurjan tasainen!

Kunniani on nyt järjestää seuraavan kuun, eli joulukuun ruokahaaste. Koitin keksiä aiheen, josta voi löytää inspiraatiota sekä syyskauden loppuun että tuleviin jouluruokiin, ja mietin, että ainakin meillä käy pakastimen ovi tiuhaan tahtiin nyt, kun marja- ja sienivarat ovat vielä melko hyvällä tolalla syksyn jäljiltä. Lisäksi riistakausi jatkuu edelleen monen lajin osalta ja kalastus on mahdollista ympäri vuoden.

Näiden tuumailujen pohjalta päätin, että joulukuun ruokahaasteen aihe on kotimainen villiruoka.

Mikä on sinun paras riistareseptisi? Entä mitä ihanaa keksit mustikoista? Syntyykö metsän tai vesien antimista jotain myös joulupöytääsi? Vai oletko kehittänyt suuren maailman ravintoloitsijoiden malliin herkkuja vaikkapa jäkälästä? Niin tarkka en ole, että ruuan pitäisi olla itse luonnosta hankittua, vaan myös äidin (tai naapurin/kaverin/kollegan tai kenen tahansa muun tutun) keräämä, torilta tai kaupasta hankittu raaka-aine kelpaa, kunhan alkuperä on villi.

Rajasin aiheen kotimaiseen, koska muualtakin villiruokaa löytyy, mutta ehkä pointti hieman hukkuu, jos lähdetään puhumaan maailman toiselta laidalta tuotavista erikoisuuksista. Samoin kalojen kanssa toivon, että ainakin kaupasta ostettaessa tarkistetaan, ettei kala ole kovin uhanalaisesta kannasta.

Näitä on vielä pakastimessa vaikka kuinka.

Ja vielä säännöistä:

Ruokahaasteeseen voivat osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt, blogin ei siis tarvitse olla ruokablogi. Osallistua voi vain yhdellä ruoalla per blogi. Jos haasteruoan resepti ei ole itse keksitty, on kohteliasta mainita ohjeen alkuperä.

Haasteeseen ilmoittautuminen tapahtuu 2.12.-24.12.2012 välisenä aikana. Myös haastepostauksen tulee olla julkaistu tuolla jaksolla. Haastepostauksen osoite (URL) ilmoitetaan kommenttina tähän kirjoitukseen.

Haasteeseen osallistuessaan bloggaaja antaa luvan myös lähetetyn linkin takaa mahdollisesti löytyvien kuvien käyttöön ja niiden koon muuttamiseen haasteruokien yhteenvedossa.
Haasteeseen määräajassa ilmoitettujen ohjeiden yhteenveto julkaistaan 25.12.2012, jolloin alkaa myös äänestys. Kisan järjestäjänä en osallistu äänestykseen enkä varsinaiseen kilpailuun.

Äänestysaika päättyy 30.12.2012 ja voittaja julkistetaan 31.12.2012.

Joulukuun 2012 ruokahaasteen voittaja järjestää tammikuun 2013 ruokahaasteen. Voittajan tulee julkaista uusi haaste blogissaan viimeistään 5.1.2013. Jos näin ei käy, järjestelyvastuu siirtyy toiseksi tulleelle, sen jälkeen kolmanneksi sijoittuneelle ja niin edelleen.

Onnea matkaan kaikille osallistujille, jään odottamaan keitoksianne vesi kielellä!

Syksymmällä törmäsin tällaisiin aarteisiin, nyt ovat joko pakastimessa tai lumen alla.

Jälkikäteen marinoitu paahtopaisti

Paahtopaisti on meillä ollut huoletonta viikonloppu- ja juhlapyhäruokaa. Viime viikolla tein sitä ihan arkisapuskaksikin. Lihanpala on melko kohtuullisen hintainen ja sen voi valmistaa etukäteen, odottamaan nälkäisiä sitten veistelyvalmiina jääkaapissa.

Marinoidun paistin idean bongasin joskus Yhteishyvästä, ja ihmettelin, miten moinen ei aiemmin ollut tullut mieleen. Muistaakseni olen nähnyt myös Stockan Herkussa marinoitua paahtopaistia, ja sittemmin tehnytkin sitä useaan otteeseen. Ohjeen juju on paistaa paahtopaisti, mutta marinoida se vasta paistamisen jälkeen, jolloin maut pysyvät ihanan tuoreina. Yhteishyvän versiossa käytettiin tuoreita yrttejä, kun taas minun tämänkertainen kapris-sinappi-punasipuliversioni on lähempänä stockan paistia.

Itse paahtopaistin paistamisohje on sangen geneerinen, paistoajat ja lämpötilat tarkistin hs.fi:n ohjeesta. Kuva on tällä kertaa ihan pokkarilla napsaistu, nälkäisenä ei voinut odottaa kameran akun latautumista valmiiksi ;)

Marinoitu paahtopaisti

1-1,5 kg:n paahtopaistipala
suolaa
pippuria

marinadi
1 rkl dijon-sinappia
1 rkl kapriksia
1 punasipuli ohuina siivuina
2 rkl balsamiviinietikkaa
1 valkosipulin kynsi
loraus oliiviöljyä
suolaa
pippuria

1. Ruskista paisti ensin pannulla kaikilta puolilta ja hiero siihen suolaa ja mustapippuria. Lämmitä uuni 120 asteeseen, tuikkaa paistomittari paistin paksuimpaan kohtaan ja anna kypsyä, kunnes mittarin asteet ovat 58, mikä riittää sisältä mehevän punaiseen paistiin. Minun mittarini taisi ehtiä kuuteenkymppiin saakka, mutta lopputulos oli onneksi edelleen punainen sisältä.  Jäähdytä paistia hieman.

2. Viipaloi punasipuli ja purista valkosipulin kynsi Valmista marinadi sekoittamalla kaikki aineet keskenään. Laita paisti muovipussiin ja kaada mukaan marinadi. Anna maustua jääkaapissa joitain tunteja tai mieluiten yön yli.